Uusi tapa syödä herkkuja

Suklaa on aina ollut suurin himon kohteeni. Aloitin puolitoista kuukautta sitten uudenlaisen kokeilun, jonka avulla halusin löytää kultaisen keskitien tähän hommaan. Koska minä voin syödä kaksisataa grammaisen suklaalevyn yhdessä päivässä. Helposti. Ja koska Utun syntymän jälkeen luin kaikkialta että onneksi imettäessä saa syödä mitä vaan ja ei näy missään! Olin naiivi ja ajattelin että jes, nyt mennään. Huh ja uh, ei olisi pitänyt (tietenkään!).

Nyt sitten korjaillaan tuon ajanjakson jättämiä vaikutuksia, eli pudotetaan vähintään 10 kiloa. En ole vaakaorientoitunut, vaan minulle mittariksi riittää että mahdun entisiin vaatteisiini ja että ne tuntuvat mukavalta päällä. Seuraan kuitenkin epäsäännöllisesti myös vaakaa ja tähän mennessä onkin lähtenyt noin 2 kiloa.

En usko minkään lyhytkestoisen voimaan, kuten dieetteihin tai lakkoihin. Ne loppuvat aina ajallaan, eivätkä opeta pysyviä elämän hallinnan taitoja. Koska syömisen hallinta on todellakin myös elämän hallintaa. Se lähtee niin helposti lapasesta jos ei pysy tarkkana. Näinpä päätinkin kokeilla seuraavaa:

  1. Minulla on herkkupäivä kahden viikoin välein lauantaina. Pussi irtokarkkeja tai linssisipsejä dipin kanssa esim. Yleensä kaikki juhlat on lauantaisin, joten siksi tämä päivä.
  2. Saan syödä suklaata yhden palan päivätahtia. Jos pala jää välistä, saan syödä seuraavana päivänä kaksi. Yksi levy kestää siis noin kuukauden joka tapauksessa.

Nyt olen menossa toisen levyn puolessa välissä ja toistaiseksi tämä on toiminut tosi hyvin. Monena päivänä olen unohtanutkin syödä päivän suklaapalan ja sitten on ollut kiva ”yllätys” kun seuraavana päivänä muistaa että saankin syödä tänään kaksi palaa.

Olen myös hiljalleen opetellut sokeritonta leivontaa. Olen tehnyt raparperipiirakkaa, porkkanakakkua sekä suklaa-taateli-banaanikakkua. Näitä en tietenkään laske herkuiksi kun eivät mitään epäterveellistä sisällä. Ostin testiksi myös stevia-sokeria, millä makeutin raparperipiirakan, mutta en ole sen toimivuudesta vielä ihan varma. Makeutta tuntui nimittäin katoavan uunissa. Testailen siis lisää.

Jostain syystä aika tuntuu nykyään menevän todella nopeasti ja joka perjantai ajatellaan puolisoni kanssa että taasko on viikonloppu. Niinpä nämä kahden viikon välein tulevat herkkupäivätkin tuntuvat saapuvan tosi nopeasti. Ei ole ainakaan ollut ongelmaa siitä, etteikö jaksaisi millään odottaa. Tällä hetkellä en siis näe mitään syytä muuttaa tätä taktiikkaa, näillä mennään niin kauan kun tuntuu toimivan.

Tämän postauksen kuvina on eteisen naulakossa roikkuva painonpudotuksen motivaatiomekkoni sekä ihanat housut, jotka tällä hetkellä kiristävät liikaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa