Hmmmm… Olen jostain syystä aina ajatellut, ettei minusta koskaan tule bloggaajaa. Ihailen ihmisiä, jotka ilahduttavat toisia blogeillaan, koostuivat ne sitten päivän asuista, ruuanlaitosta tai jostain muusta. En ole koskaan ajatellut olevani yhtä rohkea, vaan mietin, että hävettäisikö minua jos joku tuttu eksyy lukemaan blogiani? En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään erityisen kiinnostava ja siksi ihmettelenkin, kuka nyt minun blogiani lukisi? Harvan elämä koostuu jatkuvasta draamasta, ja ehkä niin on hyvä. Kirjoitan tälle palstalle siis kaiken maailman arkisista asioista, kuten työstä, perheestä, ehkä vapaa-ajastakin. Luultavasti kirjoitan jonkin verran myös ruuanlaitosta ja leipomisesta eli rakkaimmista harrastuksistani, sekä tietysti ylpeydenaiheestani: onnituneesta oma kroppa takaisin- projektista 🙂
Kiitos näiden rakkaiden harrastusten, lihoin raskausaikana aivan tajuttomat määrät, enkä ollut enää synnytyksen jälkeen oma itseni. En ole koskaan ollut kovin urheilullinen, joten en oikein tiennyt, mitä tekisin: karsinko ruuasta, vaikka rakastan sitä, vai aloitanko jonkin liikuntaharrastuksen. Koska rakkaus ruokaan on ja pysyy, täytyi valita tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Onneksi minulla on ystäviä, jotka kannustivat minua aloittamaan kuntosaliharrastuksen salilla, jonka jäseniä he entuudestaan olivat. Vaikka salijäsenyys ei mikään ilmainen ollutkaan, en ole katunut päivääkään! Tähän mennessä kiloja on tippunut tarkalleen 26, kiitos Tampereen GoGo City! 🙂 Vihdoin näytän siltä, kuka oikeasti olen. Hoikistuttuani olen jälleen kiinnostunut pukeutumisesta, vaikka en orjallisesti trendejä noudatakkaan. Tärkeintä on, että viihtyy vaatteissaan (ja näyttää silti hyvälle)!
Varsinainen sysäys ja motivaattori elämäntapamuutoksen takana oli se, että en mahtunut unelmieni hääpukuun silloisen kokoisena. Päätin, että läski saa lähteä, koska puvusta ei tosiaankaan tingitä! Menin kuin meninkin naimisiin unelmapuvussani, ja sain lisämotivaatiota jatkaa ja muuttaa elämäntapoja pysyvästi. Vaikka rakastan hyvää (ja useimmiten epäterveellistä) ruokaa, muutin häiden jälkeen myös ruokailutottumuksiani. Koska en oikein pidä lihasta, täytyi keksiä korvaavia proteiininlähteitä. Vaikka suunnittelemani uusi ruokavalio on aikaisempaan verraten tiukka, sallitaan herkkupäiviä edelleen tarpeeksi eikä tule sorruttua karkin mussutukseen enää entisen lailla.
Motivaatiorikasta kevään alkua <3
