Kotona jälleen..
Ristus mikä reissu, ettenkö sanoisi.. Täytyy myöntää, että ikä ei todellakaan tule rellestyspuuhissa yksin ja nuorempana sitä jaksoi mitä vain ja vaikka viikon putkeen. Nyt yhden illan tosireuhaaminen johti rauhalliseen kakkosiltaan ja kolmen päivän koomaamiseen. Iltojen kaava oli aika pitkälti sama; laivaan, vaatteiden vaihto, humppabändin settejä katsastamaan, poikien setit ja sen jälkeen juoruamista laatuseurassa. Muuten siis näin, mutta perjantai-iltana siirtymä humppakeikalle tapahtui baaritiskin kautta, jossa tuli vierailtua (aivan liian) monta kertaa illan ja yön aikana. Totaalinollaus hyttijatkoineen ihan koko porukalle. Oli ihan järjettömän hauskaa, mutta seuraavan päivän olo lähenteli kuolemaa kun poistuttiin laivasta sohvalle makaamaan. Kuuden aikaan illalla sain siirryttyä suihkuun, kun todettiin että parin tunnin päästä pitää jälleen suunnata samaiseen terminaaliin. Laivassa pojat ihmettelivät, että oltiin ylipäänsä selviydytty paattiin asti. Etenkin rakas seuralaiseni, jolla oli vielä x1000 pahempi olo kuin meikäläisellä – sen verran mulla sentään on vielä viinapäätä, vaikka turha sillä on kehua. Toisena iltana sitten jäi yksin vetojen jälkeen istumaan herrojen kanssa, mutta vesilinjalla kuitenkin. Voi vanha!! 😀
Reissuilla sai nauraa, laulaa ja tanssia – eli juuri sitä mitä odotinkin. Seuraavat on jo muuten varattu, joten elo- ja syyskuuta odotellessa 🙂 Tuolla vaan tuntee olonsa niin kotoisaksi. Settien aikana saa pitää hauskaa, laulaa mukana ja nauraa toilailuille. Settien välissä nauru jatkuu tupakalla ja niiden jälkeen juttujen taso vaan huononee illan mittaan.. Hauskaa, hölmöä, hullutta. Parasta 🙂 Tällä kertaa koomaolo ei kuitenkaan kruunannut enää reissua, mutta ei se sitä huonontanutkaan. Heinä- ja elokuussa on onneksi runsaasti keikkoja, joten toivottavasti tällainen hyvä fiilis niiden jälkeen säilyy. Katsottiin lauantaina paria kuvaamaani videota (unohdin siinä laulamisen ja fiilistelyn seassa kuvata enemmän, ehkä sitten ensi kerralla..ohohups) ja tuli heti sellainen fiilis että siitä oli ikuisuus – oltiinhan me poistuttu laivalta lähes kaksi tuntia aikaisemmin 😀 Youtubesta löytää videot; täällä on ”Sitkeä sydän” ja täällä ”Suomirokkia”.
Sunnuntai-illan vietin vanhempieni kanssa ja maanantaiaamuna käytiin katsomassa niiden uutta asuntoa, johon he muuttavat parin viikon päästä. Mun stadikoti muuttaa Ullanlinnasta Krunikkaan – huraa, lähemmäs Viikkarin terminaalia 😀 Ja mun piano muuttaa vihdoin takaisin mun luokse pitkästä aikaa, ihana päästä soittamaan ja lauleskelemaan. Voisi ehkä treenailla vähän materiaalia jo hyvissä ajoin ennakkoon valmistujaisia varten, siellä nousen poikain kanssa lavalle nimittäin.. Asunnon tsekkaamisen jälkeen kävin lounastamassa massathaikkua (eli thaikkubuffaa) parin entisen työkaverini kanssa, niiden kahden jotka ovat säilyneet tähän päivään asti eivätkä ole katoamassa onneksi mihinkään, vaikka meille tuleekin nykyään vähän pitempiä taukoja lounaiden kanssa koulun takia. Ruoka maistui perjantain jälkeen tosiaan ensimmäisen kerran vasta eilen, joten sitä tuli tykitettyä vatsaan ihan urakalla, etenkin frittikanaa, mun ultimateherkkua. Kotimatka sujui taas vesisateessa, onneksi sentään vähän vähemmän tuli kuin mennessä jolloin oikeasti vähän jännitti Lahdesta eteenpäin (näkyvyys nolla)..
Tänään olen pitänyt todellisen vapaapäivän, ajattelin huomenna käydä tekemässä jalkatreenin päivällä ja sen jälkeen sitten hierontaan. Jonkun käsireenin voisi kokeilla torstaina, jännä nähdä mitä ranne tykkää. Se on edelleen ajoittain tosi kipeä, välillä siinä ei tunnu mitään. Selkä ei oikein tykännyt epämääräisistä krapula-nukkumisasennoista, joten sekin on vähän heikossa hapessa. Ja kaiken kruunuksi onnistuin ”missä kädet?!”-huutojen pakottamana taputtamaan niin liikaa, että oikean käden pikkurilli onnistui mystisesti takertumaan sormukseen ja siitä irtosi pala kivasti rystysen kohdalta. Voin kertoa, että se on ihan hemmetin kipeä.. Olen taitava haalimaan keikka-damagea 😀 Ja perjantainahan me tehdään miehen kanssa pikainen ajoretki stadiin tatuointineulojen alle, joten tää mun treenaaminen on vähän…miten sen nyt sanoisi…pelottavan vähäitä. Tai oikeastaan ahdistavan vähäistä. Mulla on niin ikävä salille, että ehkä jo sen takia särkee joka paikkaa. Ensi viikolla on pakko, siis pak-ko, päästä tekemään yläkropan treenejä, joten käsi on saatava kondikseen. Jalkojen treenaamisen voi unohtaa perjantain jälkeen pariksi viikoksi tatuoinnin takia, joten sille nyt ei voi mitään. Ikävä raudan pariin!
Nyt taidan kuitenkin vielä vähän fiilistellä noita videoita ja nauttia krapulattomasta olotilasta omalla sohvalla ;) Mites teillä meni viikonloppu?!
-Merry
(kuvat omia, älä kopioi kiitos)