Puuhastelua torstain ratoksi
En ole oikein kotiutunut tänne Lilyyn, vaikka aluksi tuntuikin hyvältä. Katselen nyt vielä jonkin aikaa muuttuuko fiilis tästä parempaan suuntaan vai joudunko taas juoksuttamaan teitä uuteen osoitteeseen. Mielelläni en sitä tekisi, mutta onhan tällaisessa touhussa mentävä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä oikealta. Tällä hetkellä en edes tiedä lukeeko tätä kukaan vai osoitanko sanani vain tyhjille seinille ja kuuroille korville.. Sen lisäksi on ikävä niitä monia mahdollisuuksia ulkoasun muuttamiseen, sillä tällaisena anti-nörttinä en oikein täällä osaa toimia. Katsotaan nyt, jää nähtäväksi mikä on lopullinen päätös. Ennen elokuun alkua se kuitenkin täytyy tehdä, koska kun koulu pamahtaa taas käyntiin, ei ole aikaa enää kikkailla mitään ylimääräistä. Nyt kun on vielä suhteellisen reilusti vapaa-aikaa – eli sitä, josta ei ole niin yhtään mitään kerrottavaa – niin voi vielä tehdä erinnäisiä asioita.
Kuten käydä keikoilla, seuraavaan kuuteen viikkoon niitä on nyt tämänhetkisen mielialan ja laskutoimituksen myötä tulossa kevyet kaksitoista. Vuoden alusta kesäkuun loppuun niitä on ollut yhteensä viisitoista, joten reilussa kuukaudessa onnistun melkein tuplaamaan tämän vuoden senhetkisen saldon. Taidokasta ja ehkä hieman sekopäistä, mutta niin meikäläistä 😀 Ensi viikolla kaksi arkikeikkaa, joille saattaa tulla hieman kiire täältä vapaaehtoishommista, joissa nytkin olen. Mukavaa, rentoa, omantyylinen ympäristö, tuttuja hommia – ei voi valittaa. Sitäpaitsi täällä oleminen ei ole päivittäistä, nyt on lähinnä mennyt joka toinen viikko – tahtia, tällä viikolla kaksi vuoroa, ensi viikko kokonaan ja kun vuorot ovat noin 4h/pvä ei ”kauhiata rasitusta” pääse ilmestymään. Ainoa rasittunut osa meikäläisessä on ranne, jonka vuoksi mun siivoilujutuista jäljelle jäi vain imurointi, roskien vienti ja paperitilanteen kunnossapito, moppaus ja saunojen siivoaminen jäivät pois kun tuo ranne ei niitä hommia kestä. Pidin siinä lastaa tänään imuroidessa, mutta nyt taas puuhastelen ilman sitä (toisaalta koneella kirjoittaminen ja istuminen ei rasita sitä ihan kauheesti)..
Kuva parantuu edelleen ihan kivasti omalla painollaan, eilen tosiaan heräsin siihen että raavin sitä (kyllä, kipu oli sen jälkeen järkyttävä) eli kutinavaiheessa ollaan menossa. Viikko vielä rasvailuja edessä, alkaa mennä hermo pikkuhiljaa. Nukkuminen onnistuu enää lähinnä vasemmalla kyljellä, kun selällään ollessa tuntuu siltä että kuva tukehtuu. Meillä kotona on kaiken muun hyvän lisäksi sisälämpötila jämähtänyt läpivedoista ja tuulettimista huolimatta ihanaan 29,8asteeseen, mikä tuottaa tatuoinnille sellaisen uppopaistumis-fiiliksen. Viime kesä olisi ollut todella otollinen uutta kuvaa varten, nyt tuli tehtyä radikaali arviointivirhe. Yleensä olen vastustanutkin henkeen ja vereen kesällä kuvien ottamista ja ottanut omani aina syksyllä tai talvella, mutta elättelin toivoa, ettei tästä(kään) tulisi mitenkään erikoinen kesä. Väärässä olin, herra Murphy viskasi sitten ässähain pöytään ja löi kunnon intiaanikesän, josta normaalisti nauttisin täysillä. Nyt ei ihan voi.. En kuitenkaan halua valittaa tästä helteestä, vaikken siitä itse voikaan ottaa läheskään kaikkea iloa irti, kunnon hellekesä on täällä kuitenkin niin harvinainen. Olisi se kuitenkin ollut kivempi viettää ulkona pienissä vaatteissa kuin sisällä rasvan peitossa hankalissa asennoissa 😉
Tänään piti olla kova ukkonen, ilmeisesti se ei ole vielä tänne Jyskälään asti ehtinyt. Viimeisten tietojen mukaan ainakin Tampesterissa on kunnon myräkkä menossa, joten ehkä se sieltä tänne suuntaan on mönkimässä. Kävi tuossa sellainen kymmenen minuutin ”vaakatasossa sataa täysillä pieniä miehiä ja lampaita”-kuuro, jonka aikana jyrähti ehkä kolme kertaa, mutta that’s it. Tänne kyllä soisi ihan kunnon ukkosen edes hetkeksi, tekisi ihan hyvää tuolle kevyen painostavalle ulkoilmalle. Onneksi täällä salilla on vähän viileämpää kun on toimiva ilmastointi, ukkosen aikana täällä oli ainakin viimeksi tosin sellainen discomeininki, että sen takia se voisi hyökätä päälle vasta sitten kun pääsen kotiutumaan. Pelkäsin pitkään ukkosta, mutta vietettyäni yhden sesongin kesähessuna Hangossa, niihin tottui. Kunnon ukkosmyrskyt siinä meren rannalla viikottain opettivat kunnioittamaan tuota ilmiötä ja nauttimaankin sen kauneudesta. Toki jo pienenä olin merellisistä ukkosmeiningeistä päässyt osalliseksi saaressa sijaitsevan mökin ansiosta, mutta silloin ne vain pelottivat.. Hangossa ollessani olin kuitenkin jo aikuinen ja opin katsomaan niitä eri näkökulmasta; siitä, kuinka hienoja salamat ovat mustaa taivasta vasten. En vieläkään niistä toki nauti, mutta huomattavasti helpompi niihin on suhtautua. Varsinkin silloin, kun ne tuovat helpotusta painostavaan ilmaan!
Nyt voisi olla välipalarahkan aika. Tänään on tullut heti syötyä paljon vähemmän, kun on ollut muutakin puuhaa kuin sohvalla kyljen kääntäminen. Kävin jopa aleissa pyörähtämässä, niistä vaikka huomenna enemmän. Toivottelen teille muksaa illan jatkoa, nauttikaa helteistä tämänkin tatuoidun otuksen puolesta! :)
-Merry
(kuvat: weheartit.com)