Aggressio, päästä päästä irti jo, ennen kun se taittuu johonkin tyhmään..

Otsikon biisi soi sopivasti täällä taustalla kun mietin, mikä olisi sopiva alkukaneetti tälle päivän pohdiskelulle. Jäi kuuntelemaan tuota Apulannan ”Aggressio” kappaletta ja totesin, että se nasahti enemmän kuin hyvin kohdalleen tämänhetkiseen fiilikseen. No okei, ei mulla mitään aggressiota ole, mutta pienimuotoinen ärsytys – ihan näin perjantain kunniaksi. Ai miksikö?! Koska mä vihaan niitä ihmisiä, joilla ei ole omaa elämää vaan joiden pitää puuttua ja tuppautua vielä pahimmillaan mukaan toisten elämään – etenkin silloin, kun niitä ei siihen kaivata. Miksi ihmiset eivät hanki ihan omaa elämää? V*tuttaa, että ruvetaan puuttumaan toisten elämään, varsinkin kun yksinäistä sinkkuelämää elävä alkaa suunnitella ja pomotella parisuhteessa elävien elämää – tai lähinnä toisen tässä parisuhteessa elävän. Ääääh, vaikeata selittää. Sanotaan näin:

On henkilöt X ja Y, jotka ovat parisuhteessa. Sitten on henkilö O, joka elää sitä ”sinkku”-elämää ja on pyrkinyt tuhoamaan henkilön X suhteen alusta asti (ilmeisesti kevyen takertuvaa mallia). Henkilö O ei voi ymmärtää, että X ja Y elävät omaa arkeaan, johon henkilö O ei kuulu mitenkään aktiivisesti. Välillä sitä voi nähdä, se on ihan ookoo ja ymmärrettävääkin. Mutta ajoittain sieltä tulee liikaa kontrollointia, etenkin sen suhteen mitä henkilön X tulisi tehdä ja mitä hänen ei tulisi tehdä. Päätöksiä, mielipiteitä, puuttumista. ”Unohdetaan” se, että henkilö Y kuitenkin elää parisuhteessa X:n kanssa, heillä on yhteinen arki, jota Y käytännössä pyörittää. Menee hermo, kun tällaista joutuu seuraamaan sivusta! Tekisi mieli huutaa päin näköä, että etkö ymmärrä mitä teet vai eikö vain kiinnosta. Tekisi mieli myös ravistella sitä riivatun X-tyyppiä, että kukkuu, onko ketään kotosalla. Mutta ei, ollaan hiljaa kiltisti ja odotetaan milloin viimeinen ydinpommi laskeutuu ja homma räjähtää käsiin. Sitten voi mennä korjaamaan jäljet, kasaamaan palaset ja miettiä, mitä hemmettiä nyt tehdään. Se on vaan niin raskasta ja vaikuttaa myös ulkopuolisiin. Syö ihmistä sisältä tällainen hiljaisuus. ”Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa”, sanoi Irinakin jo biisissään. Loputtomiinhan tilanne ei voi jatkua ja jossain vaiheessa kosahtaa ja kovaa, sitä nyt sitten vaan odotellaan. Ei viitsi puuttua, ellei homma mene ihan överiksi.

Olipas vakavaa. Yritetään nyt päästä sellaiseen hyvään perjantaifiilikseen, vaikka ”töitä” on vielä tunnin verran jäljellä. Ärsyttää muuten katsella muiden hikoilua raudan parissa, kun itse ei sinne pääse. Ehkä sitten koulun alettua elokuussa 😀 Pitää nyt ottaa loman kannalta ja yrittää nauttia tästä ajasta. Sen jälkeen on kaksi kuukautta aikaa hommata se rantakunto ennen Egyptin reissua, joten töitä joutuu tekemään runsaasti. Siihen asti lomaillaan ja keikkaillaan, ensi viikon lauantaina seuraavan kerran sitten Mikkelissä. En malta odottaa! Varsinkin, koska huomenna piti olla keikka. No me taidetaan mennä sitten miehen kanssa sen sijaan mökille viikonlopuksi ja maanantaina piano tulee kotiin 🙂 Nyt kun sain tällaisen suhteellisen kivan fiiliksen, niin taidan päättää tältä erää – vielä hymyilyttää, joten hyvä näin 🙂 Ihanaa viikonloppua teille!! 🙂

– Merry

(kuvat: fb-ryhmä ”Hymy Huulet”)