Hyvän mielen päivä
Tiedättekö ne ihmiset, jotka saa hymyn huulille silloinkin, kun maailma murjoo metrin syvyyteen ja loskaa sataa naamaan vaakatasossa. Mulle se spontaani, maailman levein hymy pamahtaa naamalle yleensä aina heti kun äijät alkavat soittaa lavalla, mutta ajoittain sen aiheuttaa myös tietyt ihmiset. Tänään päivääni piristi ihminen, josta en ollut hetkeen kuullut, mutta nyt parin tunnin kirjoittelutuokio toi kyllä sellaisen kestohymyn kasvoille, ettei sitä taida mikään siitä tänään irroittaa. Sen takia taidan jättää väliin sittenkin keikan Tampereella, ettei vahingossakaan tapahtuisi mitään fiilistä laskevaa 😀 Toisaalta, jos se menisi hyvin, niin tänään olisi sitten ehkä tyyliin vuoden mahtavin päivä….mutta ehkä tuo mies ei kuitenkaan lainaa autoaan (ja bensakorttia), jotta taas pääsisin jorailemaan pitkin maita. Siinä nyt vaan on semmonen juttu, että ensi viikon keikka saattaa peruuntua, minkä vuoksi tänään tekisi mieli lähteä vähän radalle piste com – mutta katsotaan nyt, voisihan se olla ihan hyvä viettää välillä aikaa ihan kotosallakin, vaikka mies meneekin nykyään nukkumaan aikaisten herätysten vuoksi jo silloin kun kotiudun täältä ”töistä”.
Jo eilinen piristi ihmisen mieltä kummasti, sillä arvoisa herra muusikko sekä Sysmän paikan omistaja lopulta venyttivät keikan alkua sen verran, että ehdin nauttia siitä lopulta kuitenkin kolme varttia. Ajoin ehkä pienimuotoista ylinopeutta paikalle, mutta oli kyllä sen arvoista – ihan mahtava trubakeikka, sai fiilistellä pitkästä aikaa Tompankin musiikkia 🙂 Vedon jälkeen juteltiin vielä reilu tunti, mikä on aina mukavaa. Ilta jätti hyvän fiiliksen ja tuli tunne, että ehkä sitä on edes vähän jossain määrin ”tärkeä” joillekin tyypeille. Vaikka onkin oma outo itsensä 😀 Tänään olisi tosiaan pitänyt mennä toiselle trubakeikalle Vilppulaan, mutta koska se alkaakin jo 19:00, niin en ehdi millään. Sinne ajaa kuitenkin reilun tunnin ja pääsen vasta 19:30, joten se siitä..mutta kolmen viikon päästä mennään sitten sinnekin! Harva ymmärtää tätä pakkomiellettä ravata keikoilla, mutta se on mun harrastus ja siellä olo on kotoisa, oltiin sitten missä tahansa perähikiällä. En minäkään ymmärrä esimerkiksi formulaa tai golfia, nekin ovat harrastuksia joillekin. Jokainen tekee sitä mitä rakastaa ja mistä tulee hyvä fiilis, keikkojen lisäksi niitä juttuja mulle ovat esimerkiksi sali, moottoripyöräily, ratsastus ja tatuoinnit 🙂
Tänään on kuullut kivoja juttuja, jotka ovat saaneet hymyilemään. Ihmisten pitäisi sanoa toisilleen useammin kauniita asioita ja kohteliaisuuksia. Ja niitä pitäisi opetella vastaanottamaan! Itse olen siinä(kin) ihan äärimmäisen huono. Onnistun lyttäämään aina jokaisen kohteliaisuuden, enkä halua uskoa niitä. Kuitenkin ”kerjään” niitä lisää jollain tapaa juuri sillä, että vähättelen niitä. Varmaan joka toinen tekee niin, mutta siitä pitäisi tietoisesti opetella pois. Kohteliaisuuksien saaminen tuo itselle hyvän mielen ja samalla niiden antaja saa saman itselleen – kenellekään ei varmasti ole tullut paskaa fiilistä toisen kehumisesta (ansaitusta) tai kohteliaisuuden heittämisestä. Siitä jää molemmille vähän huono maku suuhun, kun vähättelee itseään ja saamaansa kohteliaisuutta. Pitäisi opetella antamaan ja ottamaan vastaan kohteliaisuuksia, koska sillä saisi levitettyä hyvää mieltä ja piristettyä toisten päivää hyvin yksinkertaisella jutulla, jolla voi olla isokin merkitys toisen elämään tai päivään 🙂
Eiköhän kaikki sanota tänään jotain kivaa kenelle tahansa tyypille?! Minä ainakin haluan vilpittömästi kiittää teitä, jotka käytte täällä lueskelemassa näitä tarinoitani. Toivottavasti saatte täältä irti jotain pieniä ilon murusia, jotka piristävät myös teidän päiviänne. Nöyrin kiitos siis teille 🙂
-Merry
(kuvat: weheartit.com)