Maanantaifiilis

Tää on ollut niin maanantai kun voi vaan olla. ”Töissäkin” ensimmäiset kolme varttia olivat ihan järkyttävää hässäkkää, sen jälkeen on ollutkin sitten kuolemanhiljaista tässä tiskillä. Tuolla ne kaikki riehuvat painojen parissa ja minä kateellisena täältä tiskin takaa tuijottelen niitä.. Tämä sairaskertomus alkaa saamaan jo suhteellisen tragikoomisia mittasuhteita, sillä nyt rikkinäisen ranteen ja rasvattavan reiden lisäksi kiusana ovat tosiaan nuo selkäkivut, mahdolliset reuma/tms-kivut (jotka pitäisi käydä tutkituttamassa..) sekä ilmeisesti iskias. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Selkäkivut helpottavat onneksi – toivottavasti – jo huomenna, kun pääsen taas hierontaan. Tuo jännetuppi pitäisi hoidattaa ihan lekurilla, mutta pitäisi ensin tarkistaa vakuutusehdot, jotta selviäisi voinko leikkauttaa sen yksityisellä. Kunnalliselle jos joudun jonottamaan, niin en varmaan saa sitä tämän vuoden puolella edes kuntoon. Ei siinä muuten mitään (paitsi tietenkin se, ettei voi treenata), mutta koulu varmaan tyssää siihen, jos käsi ei toimi kun taas elokuussa sitä jatketaan. Meillä alkaa nimittäin hoidon ja huolenpidon käytännön harjoitukset, eikä tule kääntelemisestä tai muustakaan mitään, jos jännetuppi kiukuttelee.. Samalla kun sitä käy näyttämässä, voisi olla hyvä mainita tosiaan noista symmetrisistä nivel/tms-kivuista tuolla käsien muilla alueilla. Sukurasitteena meillä tosiaan on tuo reuma ja sitä on epäilty jo aikaisemminkin, mutta nyt pitäisi ehkä tutkia ihan kunnolla. Alkaa nuo kivut olemaan nimittäin sellaisia, että haittaavat jo ihan sohvalla makaamista, kun vihloo ikävästi eikä voi rentoutua tai keskittyä mihinkään muuhun. Höh perhana, ei tästä kesästä tällaista pitänyt tulla!!

The Traktors @ Kurikka, Pub Yövuoro

Sen sijaan perjantaista tulikin yllätysmomentti, kun lähdin extempore spontaanille keikkaretkelle Kurikkaan. Kyllä, oli taas todella fiksu ratkaisu, mutta ihan kaiken vaivan arvoinen 😀 Tiedustelin herroilta töihin kömmittyäni, jotta saanko lainata suihkua mikäli päätän retkeillä ja myönteinen vastaus lukitsi tämän hienon keksinnön. Niin ja sitä suihkua tarvittiin tatuoinnin huuhtomiseen, koska matkoihin meni melkein 3h/suunta ja 4h keikkameininkiä siihen päälle – en viitsinyt koko tuota aikaa uittaa kuvaa samoissa kääreissä ettei vahingossakaan tulehdu. Ennen kotimatkaa kävinkin sitten huljuttamassa kinttuani tyyppien suihkussa ja puhtaiden kääreiden kanssa kotia kohti kauniissa auringonnousussa, 6:00 käänsin avainta kotiovessa 🙂 Itse keikkameininki oli huikaisevan hauskaa, oli kiva nähdä Traktoripoikia kerrankin jossain muualla kuin siellä tutulla ja turvallisella XPRS:llä. Onneksi viettivät myös ennen/kesken/jälkeen-keikan ajoista suurimman osan meikäläisen seurassa, koska tuollaisessa paikallisessa mestassa alkuasukkaat saattavat välillä jännittää pientä turistia. Toki osan ajasta vietin yksin (muusikoita kiroten), mutta seuraa sain äärimmäisen ystävällisestä henkilökunnasta. Settien kuvasaldo oli määrällisesti mahtava, mutta laadullisesti ihan hirveätä kuraa; 97% oli tärähtäneitä, kun meidän pojat ei oikein halua pysyä paikoillaan – sekuntiakaan. Videoitakin kuvasin melko monta, mutta niissäkin on laatu sen verran huonoa, etten niitä YouTubeen viitsi laittaa. Omana ilona ovat ne 🙂 Mahtava ilta, kyllä kannatti!

Hyvin perinteinen keikkameininkikuva 😀

Tästä retkeilystä johtuen koomasinkin sitten koko lauantain, ihan kuin olisi ollut krapula. Kävin kyllä ystäväni kanssa kahvilla, mutta sunnuntain vietin ihan kokonaan sohvalla. Vähän oli kuumeinen ja muutenkin heikko olo, siihen päälle kaikki säryt ja muut systeemit, niin ei ollut ihan voittajafiilis. Unirytmit on olleet sekaisin risteilyistä asti, nyt sain hieman tasoitettua niitä tuon valvomisen ansiosta. Toisaalta huomenna ne ehkä taas kääntyvät nurin, kun painelen ”töiden” jälkeen Sysmään kaverin trubakeikalle. Tosiaan ns. keikkaviikkoja tulikin nyt putkeen seitsemän ja nyt mennään viikossa 2/7. Keikkaviikoilla tarkoitan niitä viikkoja, joissa on keikka (tai useampi). Niitä piti olla vain kuusi, mutta Kurikan ansiosta määrä lisääntyi yhdellä. En valita :) Tämä viikko ollaankin sitten päivystämässä ”töissä” kaikki viisi arkipäivää ja huomenna tosiaan keikalle, ehkä myös keskiviikkona. Sunnuntaina kääntyy nokka kohti stadia ja uutta kaupunkikotiani, porukat muuttavat torstaina Ullanlinnasta Krunikkaan ja näin ollen myös meikäläisen residenssi vaihtaa osoitetta. Ihan mukavaa, varsinkin kun Viikkarin terminaali tulee lähemmäs :D

Nälkä olisi kauhea, mutta mulla ei ole ruokaa mukana. Välipalarahkakin tuli jo syötyä. Tuli vähän kiire aamulla, kun aamupala venähti ja sitten pitikin jo juosta kampaajalle.. Nyt on kuitenkin kynitty ja väritetty pää eli lyhyttä ja valkoista kuten pitääkin. Täällä päivystelen 19:30 asti, sen jälkeen pääsee kotiin syömään. Huomenna on taas kiireinen päivä; 14:00 hieronta, sen jälkeen täällä oleilua taas puoli kahdeksaan ja täältä suoraan Sysmään, josta kotiudun joskus aamuyön tunteina. Reipasta retkeilymeininkiä :) Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu, voisitteko treenata munkin puolesta jooko?! :)

– Merry

(kuvat omasta kamerasta, copiraitti meikäläisellä)