Heippa taas, te siellä ruutujen takana! 🙂 Kyllä se alkaa nyt tuntumaan siltä, että ennen elokuuta tekisi mieli muuttaa vielä kerran, takaisin sinne tuttuun ja turvalliseen bloggeriin. Se tuntuisi jotenkin helpommalta, enemmän omalta. Ainoa ongelma on nyt sitten kikkailla uusi nimi ja muut hässäkät – pidän teidät informoituina liikkeissäni, kunhan niitä teen 😀

Tässä on ollut pari päivää rentoutumista ja hieman hässäkkääkin. Lauantaina lähdettiin miehen kanssa yöksi mökille ja vietettiin siinä sitten tietysti myös lauantai ja sunnuntai päivät. Käytiin ajelemassa veneellä, syötiin grilliruokaa (ja grillattiin vaahtokarkkeja!), pelattiin Skipboa ja yatzya.. Minä makasin aika pitkälti molemmat päivät laiturilla ottamassa aurinkoa ja sainkin aika messevät rusketusraidat – nyt voivat poijaat vetää sitä keikalla hyvällä omallatunnolla, mulla on kerrankin jotain mitä näyttää 😀 En edes kärähtänyt, toisin kuin mies, jolla on rinta ja selkä onnistuneesti aivan tulipunaiset edelleen. Herra keskittyi rasvaamaan vain tuoreinta tatuointia, minä omani lisäksi myös koko muuta kroppa ja säästyin rapu-efektiltä. Otsassa on kylläkin huivin jättämä tikkusuora raja, joka näyttää aika härskiltä ja pitää meikata viikoloppuna piiloon. Meillähän on edessä sukujuhlat suvun mökillä ja serkun kanssa livistetään sieltä yöllä Mikkeliin keikalle, se on ehkä se eniten odotettu juttu tällä viikolla – ylläri! 🙂

Mökkeilyn lisäksi sunnuntaina lyötiin olkkarin järjestys uusiksi, koska meikäläisen rakas piano tuli tänä aamuna kotiin. Vihdoinkin, pitkän odotuksen jälkeen. Tietysti heti piti päästä soittamaan, joten kaivoin nuottikirjat esiin ja reilun tunnin häiriköin naapureita päivällä 🙂 Olen ihan varma, että eräs naapureista (tai oikeastaan naapurin äiti, joka ei edes asu koko taloyhtiössä) tulee nillittämään soitosta – harmi vaan sille, koska pianonsoitto on täysin sallittua missä tahansa, kunhan kunnioittaa taloyhtiön hiljaisuussääntöjä. Enkä mä todellakaan ajatellut soittaa ennen aamukasia tai iltaysin jälkeen 😉 Tuo piano on ollut mulla Helsingissä ja Espoossa kerrostaloissa, eikä koskaan ole tullut mitään ongelmia. Täällä niitä on riittänyt parkkipaikoistakin – taas asia, josta ei syntynyt päiväkahviseudulla mitään problematiikkaa ja niitä kunnioitettiin – joten olen ihan varma, että jotain sanomista tulee. Valitettavaa valittajille on kuitenkin se, ettei mikään laki kiellä pianon soittamista omassa (omistus!)asunnossa. Nyyh ja kyynel jo etukäteen. Koska mä olen superiloinen siitä, että mun rakas piano tuli kotiin ja pääsen treenailemaan pitkästä aikaa! 🙂

Mies juuri soitteli, että sille oli käynyt haveri toisen auton kanssa (vuorottelevat isänsä kanssa tarpeen mukaan kumpi ajaa bemarilla ja kumpi pakulla); oli ollut vaihtamassa jarrulevyjä, kun tunkki oli luiskahtanut alta ja tehnyt auton helmaan kauniin reiän. Tietysti kyseessä se bemari, jolla mun pitäisi (toivottavasti) lähteä lauantaina liikenteeseen Mikkeli-arealle. Ei tuo vaikuta ajoon, mutta ulkonäköön kyllä ja jäi ne levyt sitten vaihtamatta. Totesin vaan, että olisi ehkä tullut loppupeleissä halvemmaksi viedä ne vaihdatettavaksi liikkeeseen… Toisaalta tuossa oli isommankin katastrofin ainekset (jos mies olisi esim ollut itse siellä alla tekemässä jotain!), joten sinänsä tuossa kävi hyvin. Mutta meillä taitaa olla vähän hiljaista tänään kotona illalla. Ikävä tapa hänelle aloittaa loma 🙁

Teille muille kuitenkin muksaa viikkoa, minä siirryn välipalarahkani pariin ja tuijotan haaveilevasti noita rautoja tuolla salin puolella.. 🙂

– Merry

(kuvat: omasta arkistosta, älä kopioi kiitosnam)