Menipäs tässä pari päivää vauhdikkaasti ohi, onnistuin jopa unohtamaan tämän kummallisen juhlapyhän! Sillä välin kun monet muut kaatuilivat kokkoihin ja kärsivät krapuloista, minä keskityin reiden rasvaamiseen ja eilen hyvään ruokaan mukavassa seurassa. Oli mahtavan mukavaa, iso peukku 🙂

Perjantaina tosiaan heti aamusta kohti stadia, oli mukavan rauhallista ajella kun liikennevirta näytti menevän juurikin citystä pois päin. Kahdeltatoista Damnation Inkin ovista sisään ja Ronin taitavien käsien armoille. Itselleni tuli tosiaan oikeaan reiteen unisieppari (jota tullaan jossain vaiheessa laajentamaan) ja miehen vasemman käsivarren tribaalia jatkettiin. Yhteensä meillä meni 5,5h johon sisältyi tuon tribaalin piirtelyä suoraan käteen, joten ei paha. Olin lähettänyt jo muutamia kuvia ja pitkän selostuksen haluamastani kuvasta, joten Roni oli piirtänyt sen valmiiksi ja se oli juuri sellainen kuin halusinkin. Nyt se on vielä tosiaan sen kokoinen, että tulevaisuudessa sitä saa laajennettua vielä hienommaksi. Ehkä elämäni helpoimmat kaksi tatuointituntia, jopa helpompaa kuin olkavarret, jotka yleensä ovat ne kaikista kevyimmät. Hyvä tietää, että tuon jatkaminen ei sitten tule olemaan hirveätä tuskaa ja vasen reisi on vielä vapaa 😉 Eilen kuva oli vielä todella punainen ja turvonnut, toisin kuin miehellä, joten vähän eri tavalla reisi reagoi hakkaamiseen. Tänään punoitus on jo lähes lähtenyt ja kuva alkaa näyttämään jo paremmalta, joten hyvää vauhtia ollaan parantumassa. Pari viikkoa menee nyt sitten rasvaillessa ja viikko ilman liikuntaa, mutta on se kyllä sen arvoista. Ihan mahtava kuva ja kerrankin lähes kivuton kokemus. Ei se tietenkään koskaan mitään hattaransyöntiä ole, mutta kahdestoista kerta neulan alla oli näköjään se helpoin 😀 Kuvaa tulossa sitten kun tuosta saa järkevän kuvan ilman punoitusta, turvotusta, rasvajäämiä ja paranemisvaiheessa muuttuvia tumman sävyjä..

Vinkkiä… 😉

Ajeltiin illalla tosiaan kotiin vielä miehen perheen mökin kautta, josta haettiin Wotkinsin lihoja eiliselle, mutta ei jääty sen pidemmäksi aikaa sinne roikkumaan. Ihan hyvä, koska kuva kaipasi suihkua ja meikäläinen oli niin kuitti, että nukahdin jo sohvalle.. Eilisestä meni ensimmäiset viisi tuntia television ääressä, minkä jälkeen suunnattiin viettämään päivää ja iltaa kaveripariskunnan luokse. Miehillä oli seuraa toisistaan ja ”miehisistä pihatöistä” samalla kun me naispuoliset höpöteltiin keskenämme. Oli mukavaa viettää Jussia selvässä seurassa, sillä pariskunnan vaimo imettää vielä heidän todella pientä vauvaa, joten sain itse selvää seuraa ja miehet ottivat muutaman alkoholipitoisen juoman. Yllättävän rauhallisesti hekin, joten oli todella Juhannus meikäläisen tyyliin – tykkäsin! 🙂 Ruoka oli hyvää ja sitä todella oli riittävästi; kesän ensimmäinen grillailu sisälsi erilaisia Wotkinsin makkaroita sekä niitä maailman parhaita ribsejä, täytettyjä herkkusieniä, halloumia sekä erilaisia salaatteja. Nälkä todella lähti ja kaikki pyörivät suunnilleen loppuillan ähkyissään. Illan päätteeksi katsottiin vielä ”The Mechanist”, Christian Balen tähdittämä trilleri, jossa herra – joka on yksi ehdottomista suosikkinäyttelijöistäni – teki ihan mielettömän roolisuorituksen. Kotosalla vielä annoin tatuoinnin tuulettua hetken aikaa UFC-matseja tuijotellessa, menin kahden aikaan (kauhean myöhään!) nukkumaan ja mies oli joskus yöllä kömpinyt omalle puolelleen.

Tästä tuli aika lörttöpäivä. Eilisen tatuoinnin suojaamisen jälkeen tänään makaan vaan sohvalla ja annan sen hengittää ilman päällä olevaa harsoa, joten ei tarvitse liikkua. Oikeastaan aion yrittää sitä koko viikon torstaihin asti (paitsi että just muistin, että huomenna pitää hakea YR:n paketti!), koska toivon että tuo parantuu mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman pian. Torstaina ja perjantaina käyn tekemässä vähän hommia taas, joten silloin pitää viimeistään paketoida tuo taas hetkellisesti.. Seuraavasta viikosta alkaakin sitten usean viikon keikkaputki, mikä on ihan parasta 🙂 Totesin eilen, että mun kesäloma tuntuu olevan ihan kohta ohi, enkä ole saanut mitään tehtyä. Ehkä se käy loman määritelmästä, mutta jotenkin tuntuu että aika juoksee ihan liian kovaa eteenpäin, enkä pysy kyydissä. Onko teillä samaa fiilistä koskaan?!

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu, minä jatkan nyt rennosti ottamista ja selän kanssa temppuilua tässä sohvalla (jo kaksi päivää tatuointia varoen on saanut selän niin juntturaan ettei mitään järkeä). Rentoa sunnuntai-iltaa! 🙂

-Merry

(kuvat: weheartit.com)