Entisenä baarityyppinä vihaan näitä suomalaisia ”pakko ryypätä”-juhlia ja ”syitä”. Uusi vuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu, perjantai, lauantai, paha päivä, hyvä päivä, läksiäiset, ahistaa, varpajaiset, ylppärit, laihduin kilon….you name it. En kannata niitä ja ihan tämän takia en myöskään käytä alkoholia tällaisten pyhien aikana. Toki ajoittain perjantaisin tai lauantaisin, mutta nyt tarkoitin näitä ihan kalendaarisia pyhiä. Etenkin Joulu on asia, jonka pilaamista viinalla läträämällä en voi ymmärtää, varsinkaan lapsiperheissä. Saatan olla joidenkin mielestä ahdasmielinen ja tekopyhäkin, mutta omapahan on päätökseni ja pidän siitä kiinni. Sen olen huomannut, että mitä enemmän on juomatta (varsinkin kun aikoinaan tuli läträttyä ihan riittämiin), sitä enemmän ihmiset kiinnittävät siihen negatiivista huomiota; monen mielestä se on kummallista tai jopa väärin ja monet yllyttävät juomaan. Siitähän meikäläisellä nousee pulssi ja ärsytys, jolloin en varsinkaan koske viinaan kahta pitempään aikaan! Ärsyttää tuollainen puuttuminen ihmisten asioihin, varsinkin tällaisessa asiassa, jossa oma valintani on – ikävä kyllä – terveellisempi.

Älkää nyt käsittäkö väärin, kyllä minäkin siis ajoittain nautin alkoholia ja jopa vähemmän sivistyneesti. Nykyään se vaan tuppaa olemaan lähinnä muutamissa tilanteissa; parilla spessulla keikkapaikalla (joihin jään aina yöksi), laivalla ja ehkä muutamana muuna päivänä vuodessa. That’s it. Eikä se muuksi muutu. Vaikka kuinka yritettäisiin tuputtaa ja valitettaisiin, kuinka olen nipo/takakireä/tylsä/perseestä olen, en mieltäni tai käytöstäni muuta. Itse asiassa mitä enemmän asiasta nillitetään, sitä enemmän siitä moralisoin lähipiirilleni ja aiheesta on käyty tiukkojakin taisteluita joidenkin kanssa. En minä tuntemattomille saarnaa, jokaisella on oma elämä ja jokainen elämästään päättää. Lähipiirin valinnat kuitenkin ovat ajoittain sellaisia, että ne vaikuttavat omaan elämääni, jolloin joihinkin asioihin on puututtava. En kuitenkaan jaksa enää kauheasti asiasta nostaa haloota; kaikki tietävät mitä mieltä olen ja ne jotka oikeasti ovat läheisiäni ovat asiasta hiljaa ja ne jotka siihen puuttuvat, voivat ihan keskenään märehtiä asiaa. Nyyh.

Tämän vuoksi en toivottele kenellekään hyviä juhannuksia, vaan lähden tänään juhannusliikenteen vastaisesti miehen kanssa pikavisiitille Helsinkiin. Meistä toinen on kyllä intohimoinen tällaisten juhlien viettäjä, mutta tällä kertaa puoli vuotta sitten varattu tatuointiaika vie voiton. Eli kohta käännetään nokka kohti Damnation Ink – tatuointistudiota ja Ronin taitavia käsiä, sillä molempiin piikitetään lisää mustetta. Pelottaa pirusti, mutta kuva on sellainen, jonka olen jo pitkään ihooni halunnut. Roni on siitä sellaisen tehnyt antamieni viitteiden perusteella, joten odotan todellista taideteosta ilmestyväksi reiteeni muutaman tunnin päästä 🙂 Onhan tuota mustetta jo kertynyt, tästä taitaa tulla kuitenkin isoin kerralla hakattu kuva…apuva! Se kipu on nimittäin asia, joka on pahentunut kerta toisensa jälkeen. Huomenna sitten siitä raporttia, nyt nappaan vähän aamiaista ja se jälkeen on the road again 😉

Mukavaa kesäistä viikonloppua!

-Merry

(kuvat: weheartit.com)