Ujo kakka
Disclaimer: Kuten ehkä postauksen otsikostakin voi päätellä, tämä kirjoitus ei sisällä söpöstelyä tai erotiikkaa.
Ajatus iski päähän kuin viiden kilon leka joskus puolivälissä matkalla Helsinkiin Nörttipojan kanssa: me tullaan nyt olemaan kolme yötä ja päivää intensiivisesti yhdessä; ja tämä tarkoittaa sitä, että yhteisessä vessassa on syytä tehdä muutakin kuin urinoida.
(Ujo kakka.)
Minä olen ehdottomasti kotonakakkija; jos olen työmatkalla (tai edes töissä), pyrin välttämään kehon kakkostoimintoa viimeiseen asti. Joskus pelaan jopa Imodiumilla, joka kätevästi pistää stopin kaiken maailman suolenliikkeille jopa vuorokaudeksi.
Koskapa kolmen päivän Imodiumkuuri ei kuitenkaan edes ajatustasolla tuntunut kovinkaan terveelliseltä idealta, älysin että pian salasuhteemme saavuttaisi uuden, erittäinkin raadollisen levelin.
(Ujo kakka.)
Tästä ei muuten puhuttu Boccaccion Decameronessa; Lady Chatterleyn rakastajassa duunari ei jäänyt herkistyneenä sängylle makailemaan kun rouva Chatterley kävi evakuoimassa suolensa, Fanny Hill ei poistunut takavasemmalle kesken lemmenleikkien ja kykkinyt pöntöllä puolta tuntia.
Matkapäivä vielä meni, mutta perjantain aamiaisen jälkeen alkoi murahdella.
“Tuota, pitääkö sun käydä vielä vessassa…kun, köh, minun pitäisi mennä?”
Nörttipoika katsoi aavistuksen verran yllättyneesti, sitten ilme paljasti että piiloviestini oli mennyt perille. Sanoi, että mene vaan.
(Ujo kakka.)
Siellä sitten istuin sukkahousut kintuissa; mietin että Nörttipoika istuu ohuen oven toisella puolella, ja että toivottavasti versio ei tule Dolby Surround-tyyppisillä ääniefekteillä. Fiksu olisi laittanut telkkarin täysille, mutta koska erikoisalaani on jälkiviisaus, televisio jatkoi mustaa mykkää tuijotustaan huoneen nurkassa. Seuraavaksi aloin miettiä, että tuskinpa tuotokseni tulee tuoksahtamaan kedon kukille, ja että minkälaisetkohan hajuvanat jätän perääni. Ehdin myös analysoida vessan vetomekanismin voimakkuuden, mitä tehdä mahdollisille kellujille – ja että wc-harja onneksi kuului huoneen vakiovarustukseen.
(Ujo kakka.)
Siinä vaiheessa ei enää oikeastaan ollut tarvetta huojentaa itseään. Mutta päätin kuitenkin yrittää. Pinnistys toi hikikarpalot otsalle jo muutenkin kuumassa vessassa; pinnistin ja ponnistin niin että ehdin jo huolestua että katkeaako verisuoni päästä. Ehdin jo visualisoida takautumia eksästä (ei siitä Pastiksessa mukana olleesta, huom), joka kerran vahingossa nielaisi persikankiven jonka eksitointi oli lievästi sanottuna tuskan takana.
Ei tullut kakka ei.
Vedin vessan turhaan ja astuin huoneeseen naama ponnistuksenpunaisena. Nörttipoika vilkaisi minuun ja ilmeisesti luki pettymyksen kasvoiltani; purskahti nauruun.
“Ai sullakin on ujo kakka.”