Lukijapalautetta
Saan ihan oikeasti viestejä vain tätä blogia varten perustamaani sähköpostiosoitteeseen. Saan niitä jopa aika paljon (useita viikossa).
Yhteistä lähes kaikille viesteille on se, että ne tulevat aina ja poikkeuksetta reippaasti alle 30-vuotiailta miehiltä. Ja että niissä ehdotetaan lähes aina tapaamista, usein salassa omalta tyttöystävältä. Joskus viestit tulevat kasvokuvilla, joskus krhm…muilla kuvilla.
Miehet oikeasti – enkä voi korostaa tätä tarpeeksi – tuikituntemattoman penis on aika epäesteettinen kapistus sekä ympärileikattuna että essun kanssa. En halua yleistää ja sanoa, etteikö maailman jossain kolkassa olisi naista, joka ei kokisi random-peniksen yllättävää ruudulle lävähtämistä – joskus jopa kesken työpäivää – eroottisena, mutta ainakin omalta kohdaltani voin todeta että viettely toimii paremmin ihan suusanallisesti ja vihjaillen. Jos haluan nähdä kuvan peniksestäsi, pyydän sitä kyllä. Muuten ei tarvitse vaivautua. Ei myöskään, vaikka kuvaan olisi verrokiksi ympätty Redbull-tölkki, eikä edes vaikka se tölkki olisikin kahdesta kuvassa esiintyvästä objektista se pienempi.
Joskus minulta kysytään, onko ystäväpiirissäni muitakin puumia (valitettavasti ei ole; sillä ystäväni ovat minua aika reippaasti nuorempia), tai voisinko neuvoa jotain baaria paikassa x, josta voisi “lohjeta vanhempaa naista”. Juu, tokihan minä tiedän jokaisen puma-outletin ja suonikohjukäytävän paikkakunnasta riippumatta! Koko kansan puumamadame palveluksessanne. Luumusukkaviikot alkavat heinäkuun alusta ja kestävät menopaussiin asti.
Nuorin yhteyttä ottanut on ollut 17-vuotias. Kysyi kuppikokoani ja halukkuuttani alkamaan seksiopettajaksi. Vastasin, että kuppikoko on sitä luokkaa että mahtuu kaksi nespresso-kapselia kerralla jotta täti herää kunnolla aamuisin, ja kehotin juomaan maitoa ja pysymään koulussa.
Näitä ylläkuvailtujen kaltaisia viestejä tulee arviolta 95% kaikista saapuneet-kansiooni tulleista viesteistä.
Mutta se jäljelle jäävä viisi prosenttia.
Se jäljelle jäävä viisi prosenttia tulee naisilta. Jotkut minua huomattavasti nuoremmilta, toiset vanhemmilta; samanikäisiltäkin. Kaikkia yhdistää samankaltainen elämäntilanne – seksitön parisuhde. Totaalinen epätoivo ja uupumus omaan kelpaamattomuuteen naisena, vaimona, äitinäkin.
Tuli ennen kaikkea yllätyksenä, että meitä on niin paljon; siitäkin huolimatta että aihetta on viime aikoina nostettu enemmän esille. Meitä on paljon, ja useammat meistä ovat vielä niin kutsutusti kaapissa; sillä on vaikeaa myöntää elävänsä seksittömässä avioliitossa naisena, joka ainoana kyseisen parisuhteen osapuolena haluaa seksiä – miehethän tunnetusti haluavat nyt ja aina, ajattelevat koko ajan ainoastaan seksiä ja sitäkin vain peniksellään. Ellet kelpaa, vika on automaattisesti sinussa. Edes omalle partnerille ei tästä uskalleta avautua, vaan kärvistellään yksin ja itketään salaa tyynyyn muitten perheenjäsenten jo nukahdettua. Aamulla sitten taas tekopirteällä naamalla pala kurkussa eteenpäin; päivästä päivään, vuodesta toiseen.
Joskus minulta kysytään neuvoa. Jätän tarkoituksella vastaamatta selventäen, että minulla ei ole minkäänlaista seksiterapeutin pätevyyttä; ja että omat valintani ovat kaikkea muuta kuin suositeltavissa. Että täytyy vain tehdä siltä, miltä itsestä parhaiten tuntuu siten, että kehtaa katsoa naamaansa peilistä vielä huomennakin. Ja mikäli mahdollista ehkä myös siten, että niiltä peilistä kuvastuvilta kasvoilta on erittäin tarkkaan katsoessa myös luettavissa hienoinen hymynväre, lupaus suuremmasta, paremmastakin.
Arvostan tätä palautetta enemmän kuin voin sanoiksi pukea. Vaikka aihe sinällään on vaikea, on kuitenkin – paremman adjektiivin puuttessa – mukavaa lukea kohtalotovereista; ja tiedostaa että monille heistä tämä on ensimmäinen monista askelista kohti muutosta, ensimmäinen kerta kun uskaltaa pukea oman kaipuunsa sanoiksi asti.
Kiitos. <3