Selviytymisopas saaristoon
Kesäloma kutkuttelee jo persauksissa, toimistotuolilla alkaa olla epämukava istua. Koska työnteko houkuttelee tällä hetkellä yhtä paljon kuin muurahaispesässä istumisen maailmanennätyksen rikkominen, päätin sen sijaan koota varmasti tarpeellisen selviytymisoppaan tulevalle lomalle.
Disclaimer: opas on maantieteellisesti rajattu koskemaan Turun saaristoa, ja kirjoitettu kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa.
Veneilystä
Vain turistit käyttävät pelastusliivejä. Aito saaristolainen osaa uida, ja siksi pelastusliivit ovat tarpeettomat. Turistit eivät osaa uida, ja joutuvat siksi käyttämään pelastusliivejä.
Turisteja ei tervehditä veneestä. Turistit tunnistaa pelastusliiveistä. Vain niitä veneitä tervehditään, jotka ovat lastattu paikallisilla, joilla ei ole pelastusliivejä.
Mökkivaatteissa ei sovi purjehtia. Purjehtiessa pitää mieluiten olla pikeepaidan päälle vielä erikseen niskaan viikattuna pitkähihainen neulepusero; salmiakkikuviot ja pastellisävyt toimivat hyvin. Laituriin saavuttaessa nautitaan laiturikonjakit. VSOP:tä vähempi on rangaistava rikos; voisit yhtä hyvin nauttia yhden tähden Jallua suoraan pullosta, ruskeasta paperipussista.
Kun skoolataan, skoolataan myös naapuriveneiden takakannella pönöttäville laiturikonjakkien nauttijoille. He skoolaavat takaisin kuitenkin vain, mikäli sinulla ei ollut pelastusliivejä tullessasi satamaan.
Floorasta ja eritoten faunasta
Mökkiläisten pihoilta on hyvä käydä poimimassa muun muassa vadelmia, omenoita ja sieniä. Kuitenkin vain silloin, kun luulet etteivät naapurit ole kotona. Mutta luulohan ei ole tiedon väärti.
Käärmeitä on. Paljon. Tämä kannattaa muistaa kun menee saunasta uimaan; eikä sitä mustaa kieltänsä lipovaa päätä meressä puolen metrin päässä sinusta kannata säikähtää. Se on vain rantakäärme eikä se ole myrkyllinen. Siis jos sillä on ne keltaiset renkulat niskassa. Paitsi että kaikilla ei ole. Eikä sitä niskaa vedessä näe. Ja kyytkin voivat olla mustia. Vain turistit säikähtävät käärmeitä. (Rantakäärmeethän eivät tietenkään pure koskaan, ja koska ne ovat myrkyttömiä, purema on kuin enkelin suukko, eikä ollenkaan kipeä tai päivätolkulla infektoitunut.)
Punkkeja vastaan ei kannata suojautua rokotuksin. Ei 50-luvullakaan kukaan muista kenenkään kuolleen puutiaisaivokuumeeseen. Vain turistit ottavat moisia turhanpäiväisiä hömpötysrokotuksia. Ennenkin on pärjätty ilman. Pitkässä ruohossa voi siis huoletta piehtaroida alasti niin paljon kuin sielu sietää. Samoin punkkitarkastukset iltaisin ovat tarpeettomia; silloinhan riskeerattaisiin se, että nähtäisiin puoliso vailla rihman kiertämää.
Hyönteiskarkotteita käyttävät vain turistit. Tosisaaristolainen on jo parkkiintunut niin, että hyttysen puremat eivät kutita, paarmat eivät aiheuta paukamia, ja persvakoon kiinnittynyt punkki tuo onnea seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.
Ei ne emohirvet/karhut/supikoirat/ketut mitään tee. Ne ovat minun maillani, joten ne liikkuvat ensin. Kävele vaan rohkeasti lähelle ja näytä mahdollisimman uhkaavalta. Ekstrasaaristolaispointseja, jos uskallat silitysetäisyydelle jälkikasvusta. Ekstra-ekstrapointseja, mikäli jälkikasvu ei ole herbivoori.
Sosiaalisesta kanssakäymisestä
Här pratar vi bara svenska. Vain turistit puhuvat suomea. Suomea kyllä osataan, mutta sitä ei mielellään puhuta vaikka keskustelukumppani ei osaisikaan ruotsia kuin auttavasti. Melkeinpä nautitaan siitä, kun toinen kärvistelee ja yrittää muistella kouluruotsin alkeita. Vi tar bussen till Slussen och tunnelbanan till Bagarmossen.
Jos kutsut mökkinaapureita kahville, se tarkoittaa kahvia, itse alkeellisessa kesämökkikeittiössä väkerrettyä mansikkakermakakkua (jos kakkupohja on ostettu kaupasta, siitä sopii huomauttaa), ja miehille konjakkia ja naisille likööriä. Hyvä tilaisuus dumpata ne lomahurmiossa ostetut italialaiset sitruunaliköörit, jotka maistuvat paikan päällä taivaallisilta, mutta maagisesti lähinnä apinan ahterilta heti sen jälkeen kun olet ylittänyt kohdemaan rajan kotiinpäin.
Jos mökkinaapurit kutsuvat sinut “pienelle iltapalalle”, älä syö koko päivänä. Tarjolla on nimittäin kylmien kalaruokien (lohta, silliä, uusia perunoita, smetanaa) jälkeen isännän grillaamaa lankkupihviä salaatilla ja perunoilla. Lasissa kuohuvaa, vähemmän kuohuvaa ja tietysti pakolliset liköörit ja konjakit kahvin kanssa. (Humaltuminen ei kuitenkaan ole toivottavaa, vaikka anniskelut ovat hulppeammat kuin firman pikkujouluissa konsanaan.) Se kermakakunperkelekin on taas ilmestynyt pöytään kuin varkain.
Postiveneen tulo on oiva tekosyy kokoontua laiturille juoruilemaan niistä suomenkielisistä kesämökkituristeista, jotka käyttävät pelastusliivejä ja punkkisuihkeita. Nehän eivät koskaan puhukaan mitään, ihme sakkia. Taitavat olla kännissä, full. Turistijuorujen loputtua voidaan jatkaa sujuvasti muisteluilla juoruilla, jotka juontavat juurensa jonnekin ajanlaskun alun alkupäille; mitä tekivät suutari-Anderssonit, räätäli-Petterssonit ja näiden vaimot, kuka luotseista oli liian myötälaitaisessa, ja kuka nai kenetkin ja kuka ketäkin. Saaristolaisilla on norsun muisti, ja esi-isien pahuudet ja riettaudet periytyvät automaattisesti sukupolvelta toiselle. Siinä on kuulkaa ihan turha yrittää omaa mainetta rakentaa niinsanotusti tabula rasa; saaristolaiset tuntevat sukusi, joten tuntevat sinutkin. Ja elleivät tunne, olet turisti.
Rapujuhlia ei juhlita. Täällä on vain kräftkalas paikallisista käsinsyötetyistä ravuista, joille on laulettu iltaisin ruotsinkielisiä tuutulauluja ennen kuin ravut on yksi kerrallaan syliinnukutettu lempeästi edestakaisin heijaten. Viisi euroa per saksiniekka ei toki ole paha hinta moisista valioyksilöistä. Muista poistaa peräsuolet ennen tuulensuojaan heittämistä. Muutaman snapsilaulun opetteleminen etukäteen ei ole pahaksi; siitä helan gårista on hyvä osata muutakin kuin se “sjung hopp faderallan lallan lej”.
Saunassa käydään vain peseytymässä; sillä vain turistit saunovat, kun ovat raukat niin tyhmiä, etteivät älyä että liiallinen saunominen vetelöittää ja tyhmentää.
Mutta siltikin, kaikesta huolimatta…
Åbo skärgård <3
(Kuva taitaa olla Jurmosta, ja on poikkeuksellisesti ihan itse otettu.)
***
Kirjoittaja on Turun saaristoon ja saaristolaisiin rakastunut suomensuomalainen. Joka ainakin hetkellisesti joskus jopa menee saaristolaisesta. (Ei pelastusliivejä!)