Ykkösmies (Tauski!) yllättää
Eilen oltiin juuri syöty pasta-ateria pinaatti-tomaattisalaatilla; kivan kevyttä mutta silti täyttävää. Lopettelin toista viinilasillistani ruokapöydän ääressä, kun Ykkösmies yhtäkkiä nousi ja poistui takavasemmalle. Ajattelin, että vessaan, enkä sen kummemmin huomioinut.
Vähän ajan päästä Ykkösmies ilmestyi olohuoneen oviaukkoon. Alasti.
“No tuutko?”
Täh. Löikö aivoissa tyhjää, vedinkö black-outin huomaamattani. Ai että tuunko minne?
“No tuutko suihkuun mun kanssa?”
Ruosteinen kolikko tipahti. Jos Ykkösmies pyytäisi että tungen sopraanonokkahuilun hanuriini ja soitan sitä kautta Bachin toccatan ja fuugan d-mollissa – jos se johtaisi seksiin niin tekisin sen ilomielin. Sen varjossa yhteinen, vaikkakin suunnittelematon suihkuhetki tuntui varsin kohtuulliselta pyynnöltä toteuttaa. Edes Clark Kent puhelinkopissa ei riisunut vaatteitaan yhtä nopeasti.
Suihkussa Ykkösmies alkoi määrätietoisesti saippuoida minua; itse vain olin ja annoin tapahtua, nautin vartaloni ja aistieni heräämisestä Ykkösmiehen käsittelyssä. Olen yleensä aika aktiivinen, mutta tällä kertaa nautin passiivisuudestani; että minulla oli aikaa antautua tuntemuksilleni ilman että lumous piti rikkoa “vastapalveluksilla”. Aikansa saippuoituaan (älysi jopa käyttää intiimialueille niille tarkoitettua suihkuvaahtoa tavallisen Doven asemesta), polvieni jo alkaessa notkahdella, Ykkösmies käänsi hanat kiinni ja totesi käheästi minua kuivatessaan, että nyt viedään nainen makuuhuoneeseen. Huomasin, että hän nautti passiivisuudestani, nautti roolistaan miehenä joka vain tulee ja ottaa kyselemättä.
Makuuhuoneen puolella sitten esileikittiin lisää puolin ja toisin. Huomasin, miten paljon nautin Ykkösmiehen suutelemisesta; miten hyvin kehomme sopivat toisiinsa, miten tutusti kumpikin osasi koskettaa juuri oikein, juuri oikeista paikoista. Ei puhettakaan että toisen kättä olisi pitänyt ohjata tai itse kääntyillä ja vääntyillä saavuttaakseen oikean kulman.
Kiireetön rakastelu voisi terminä olla jotain, joka hyvinkin osuvasti kuvaisi eilistä sänkypainiamme. Suihkusessio mukaanlaskien kello näytti kahta tuntia myöhempää, kun viimein palasimme olohuoneeseen aamutakeissamme kasvot pöllähtäneessä hymyssä, minä panotukassani. Sytytimme savukkeet poikkeuksellisesti sisällä, Ykkösmies kaatoi minulle vielä kolmannenkin lasillisen ja otti itselleen postcoitaalin mallasviskin. Skoolasimme irvikissavirnistellen, silmät toisillemme tuikkien.
Värisen vieläkin, kun ajattelen kehoani Ykkösmiehen vahvojen käsivarsien syleilyssä; näinhän tämän kuuluukin mennä.
Ai niin muuten – se jyystäjäsammakko (rana grindus) ei tällä kertaa osallistunut aktiin sekuntiakaan. Eikä edes se latistanut tunnelmaa, että ensiassosiaatio Ykkösmiehen saapastellessa ovesta sisään oli…Tauski.
Kuvan Mickey Rourke Bruce Willis Ykkösmies Tauski ei liity tapaukseen.
