Päiväkahvibriiffaus

Olipa taas eilen olo kuin omenalla kun hurruuttelin kotia kohti euforinen virne kasvoillani.

Tapaaminen Nörttipojan kanssa sujui, kuten tavallista, erittäin mukavasti huolimatta siitä, että yksi kämppiksistä oli kotona ja vieläpä kykki omassa huoneessaan seinän takana. Yritimme ensin olla hiljaa, sitten luovutimme ja hetikohta seinän takaa alkoi kuulua melko kovaäänistä musiikkia. Noh, itsepä ennakkovaroituksesta huolimatta ei tajunnut häipyä paikalta.

Sessiot sujuivat mielettömän hyvin, joskin toisella kerralla sain ilmeisesti jonkinlaatuisen ‘black-outin’; kliimaksi oli niin intensiivinen ja kesti niin pitkään, että kadotin sekä ajan että paikan tajun. Ainakin havahduin jälkimainingeissa siihen, että olin huomaamattani kääntynyt sängyllä 45 astetta ja pääni roikkui sängyn laidan yli. Ei mitään muistikuvaa. Lisäksi kehoni oli (kuulemma) reagoinut hyvinkin voimakkaasti huippuhetkellä ja onnistuin ilmeisesti jännittämään pantterinnotkeasti itseni Manaaja-elokuvalle tyypilliseen ‘selkäkaareen’ jossa tyyliin vain takaraivo ja varpaat koskettavat sänkyä. Noh, pää ei sentään kääntynyt 180 astetta.

‘Ajattelin hetken, että pitääkö tilata nuori ja vanha pappi’, oli Nörttipojan huvittunut kuvailu tilanteesta jälkeenpäin.

Lisäksi olin ilmeisesti jotenkin krampannut ja sätkinyt täysin hallitsemattomasti:

‘Nytpä tiedän, millaista olisi olla rodeossa.’

Huh huh. Enpä muista että olisin koskaan noin voimakkaasti reagoinut. On ihanaa huomata että vielä tässäkin iässä ja tälläkin kokemuksella voi ikäänkuin löytää itsensä seksuaalisesti uudelleen. Enhän se vain minä ole joka häntä opetan, ilmeisesti asia toimii toisinkin päin. Jotenkin vain sovimme älyttömän hyvin yhteen fyysisesti, hommailun intensiviteetti on minulle jotain ihan uutta. Onhan sitä hyvää seksiä saatu ennenkin, mutta melkeinpä voisin jo sanoa: parasta seksiä ikinä tämä. Toivottavasti poikaparka ei saanut liikoja traumoja Naisen orgasmista parhaimmillaan. Hih.

Siinä sitten jälkeenpäin vierekkäin köllötellessämme kiinnitin huomiota siihen, että edelliskerralla katon nurkassa majailevat hämähäkit (!!) olivat kadonneet.

‘Joo imuroin ne pois, kiitos vinkistä. Itsellä ei tule kovin usein kattoa tuijoteltua, en ollut huomannut niitä.’

(Minähän siis pääasiallisesti ilmeisesti aina vain tuijottelen sitä kattoa? Heh.)

‘Yhden säästin kuitenkin, ajattelin että on hyödyllinen; semmoinen hyppivä susihämähäkki joka ei tee verkkoa.’ 

HYPPIVÄ? SUSIHÄMÄHÄKKI? Vapaana jossain täällä huoneessa? Charming. 

Pojalla taitaa olla vielä paljon oppimista siitä, mitä naisille kannattaa ja ei kannata kertoa. Vietin loppuajan paranoidisesti nurkkiin pälyillen ja itseäni raapien.