Myöhäisherännäisten takinkääntäjien kryptinen (?) dialogi

Nelikymppinen pariskunta katselee yhdessä tuttavien Facebook-kuvia.

YM: No kato nyt totakin, uskomatonta.

CW: Joo mut on toi toinenkin aika. 

YM: Pitäsköhän meidänkin katsoa, mitä saatais aikaiseksi?

CW: En mä tiedä haluanko mä.

YM: No en mäkään oikein tiedä. Oon ehkä 49-prosenttisesti joo ja 51-prosenttisesti ei.

CW: Eihän sitä edes tiedä että onnistuisiko se enää. Mutta kun en mä edes tiedä, haluanko.

YM: Olis ehkä helpompaa, jos sä kuitenkin tietäisit haluavasi, sitten voisin vaan surffata sun päätöksellä;  kannustaa ja tukea sun päätöstä.

CW: No eihän se noinkaan voi olla, että mä haluaisin ja sä haluaisit vaan 49-prosenttisesti, eiköhän näin ison asian pidä olla yhteinen päätös; tai niin mä ainakin haluaisin että se olis. Mikset sä voi olla 51-prosenttisesti varma, sitten mä voisin peesata sua.

YM: Niin ja sitten vaikeina hetkinä kuitenkin syyttäisit, että mä sitä halusin ja sä peesasit vaan mun mieliksi. Ei kaks prosenttia ole paljon.

CW: Mutta tässä alkaa kyllä aika loppua.

YM: Niinpä.

YM: Voihan sitä kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu. Pistää kohtalon piikkiin.

CW: Niin kai. Kyl mä periaatteessa ehkä haluaisin. Mutta mites toi rahatilanne sitten?

YM: Ajattele mikä määrä säästettäisiin jos ei poltettaisi ja juotaisi eikä koko ajan rampattaisi ulkona syömässä.

CW: Oishan se aika jännä projekti.

YM: Josko mietitään vielä.

CW: Joo, ei kai se enää niin viikon päälle ole tässä vaiheessa.