”Oota mä haen sakset”
Ruokakaupan Pojalle varmasti hieman nolon prematuurin ejakulaation jälkeen makasimme sylikkäin. Huomasin, että päälle varta vasten pukemani silkkisen ja minimittaisen tekeleen (jota joku voisi tituleerata yöpaidaksi, vaikka oikeaoppinen nimitys kyseiselle asusteelle on pikemminkin epämukava kehonkuristaja, jossa on mahdoton oikeasti nukkua) helma kastui pojan tuotoksista, jotka peittivät tämän koko vatsanseutua ja nivusia.
“Ei se haittaa. Tietenkään. Otin sen itseasiassa ihan kohteliaisuutena, heh.” En edes valehdellut.
Ruokakaupan Poika rentoutui silmiinnähden vakuutteluistani, alkoi silittämään hiuksiani ja pysähtyi kesken liikkeen.
“Saako sua silittää?”
Häh. Kohottauduin kyynärpääni varaan silmät kysymysmerkkeinä.
“Niin kun oot tommonen peto.”
Ruokakaupan Pojan silmät tuikkivat, suupielissä väreili hymynkare. Silmät mittailivat omiani; ollaanko samalla aaltopituudella. Naurahdin ja antauduin raukeasti silitettäväksi kuin narkoosissa makaava villieläin.
Yhtäkkiä Ruokakaupan Pojan keho alkoi hytkyä hiljaisen naurun merkiksi.
“Mieti että mä siis oikeesti seisoin väärän oven takana eka. Siis ihan_siinä_ovella. Onneks kukaan ei tullu avaamaan, tai soittanu kyttiä et mikä ihme stalkkeri.”
Kellittyämme viitisen minuuttia (!!) pojan silitykset kävivät määrätietoisemmiksi, ja hän kierähti päälleni suutelemaan minua lähnäten yöpaitani lopullisesti pesukuntoon; kätensä vaelsivat kehollani ja hän painoi lantiotaan minua vasten, ujuttautui jalkojeni väliin. Tunsin hämmästyksekseni, että hän oli taas enemmän kuin valmis toimintaan.
Aikamme siinä kiehnättyämme arvelin ääneen, että olisi kondomin paikka; ja Ruokakaupan Poika vetäytyi kuuliaisesti housujensa taskuja käsikopeloimaan, onki yhden esille.
“Saanko mä laittaa sen paikoilleen?”
Seksipartnerini ovat kautta aikojen luulleet, että haluan laittaa kondomin paikalleen miellyttääkseeni heitä; ikäänkuin eroottisena esileikkinä rullata sen suuni avulla. Mutta kyse on itseasiassa vain siitä, että haluan itse varmistaa, että kuminlerpake on kunnolla paikallaan, eikä vain Chaplinin knallihattuna.
Ruokakaupan Poika räpelsi kondomin epävarmoin ottein paketistaan, ojensi sen minulle. Katsoin ensin kumia, ja sitten poikaa epäuskoisena.
“Niin ootko sä milloin viimeksi käyttänyt kondomia?”
Jo silmämääräisesti arvioimalla oli päivänselvää, että kondomi ei tulisi mahtumaan; se oli standardikokoa.
“Joo siis kun en mä oo. Kun oon vaa parisuhteessa harrastanu, nyt kävin sua varten ostaan.”
Jätin mielessäni pyörivät tuhannet kysymykset parisuhteesta tai –suhteista ja niitten kestosta sekä mahdollisesta päättymisestä tai jatkuvuudesta hieman sopivampaan tilanteeseen, ja keskityin päättäväisesti ajankohtaiseen haasteeseen.
Eihän siitä mitään tullut. Sain pukukoppiflashbackin; sen tunteen, joka valtaa kun pukee päälle liian pientä pikkumustaa, ja jää puolivälissä jumiin kädet linnunpelättimenä taivasta kohden. Kondomi oli aivan liian pieni, ja Ruokakaupan Poika viesti kehollaan, että tilanne ei ehkä ollut se ihan kaikista mukavin.
Perkele.
“Joo, ei tämä nyt kuule mahdu. Oota, mä haen sakset.“
Pojan ilme oli näkemisen arvoinen.
Repesin nauramaan ja kiirehdin selittämään että saksia käytettäisiin kondomien aukileikkaamiseen, jotta voitaisiin edes vähän leikkiä suuleikkejä; yhdyntä kun ei enää tullut kysymykseen.