Toimituksen haaste!

Huh huh mikä haaste Toimitukselta…

Mutta pakkohan siihen on tarttua!

Kuvia en tietysti voi olosuhteista johtuen (!!) postata, joten menköön ihan näin tekstimuodossa.

Yläasteella 90-luvun alussa ja ysärityyli jylläsi (no yllättäen). Leviksen viisnollaykköset olivat ihan must, ja muistan vielä kuinka yh-äitini kauhisteli farkkujen hintaa – ei olisi ollut varaa ostaa niin hintavia! Sitten syötiin muutama viikko kaurapuuroa mutta tyttö sai himoitsemansa farkut ja sai pitää katu-uskottavuutensa (?)

Farkkujen kanssa käytettiin lenkkareita tai bootseja (!!), ruutupaitaa ja jenkkihuivia joko hiuksissa (piti permanentin kurissa) tai kaulassa (jolloin mopopoikien tekemät fritsut saatiin kätevästi piiloon). Farkkuhaalarit olivat myös in – yeehaa! Kannettavassa c-kasettimankassa soi Technotronic:

Lukioon mennessä oltiinkin sitten ihan siis älyttömän aikuisia. Taiteiden Yöstä lukion ekalla bongattu pitkätukkainen Kallion lukiota käyvä boheemi (ensimmäinen poikaystäväni – juuri se joka minut dumppasi kun en ymmärtänyt antaa) sai pukeutumistyylini tekemään täyskäännöksen. Maxihameita, paljon mustaa, pesukarhukajalit, enon 70-luvun nahkatakki, armeijan ylijäämäbuutsit. Käärin myös sätkää tupakan sijaan. (Hei, olin EMO?! Apua…) Ja äiti luuli että poltan hassista.

Huh, kylläpäs tulikin vanha olo. Muistan vielä niin hyvin sen tupladekkimankan…ja että ei ollut tavatonta äänittää telkkarista musiikkia mankan mikrofonin avulla. Sitten niihin nauhoitteisiin hyvin usein tarttui mukaan otteita elävästä elämästä:

“Sssssshhhh hiljaa mä ÄÄNITÄN!!”