Puuman viikkokatsaus
Meinasin tehdä postauksen kauppalistamaisesti ranskalaisin viivoin, mutta päätin skarpata ja ottaa erikseen (työ)aikaa ihan virkemuotoiseen postaukseen, vaikka kiirettä pukkaa niin, että aivot eivät ole pysyä perässä. Pahoittelen siitä johtuvaa blogitaukoa!
Tällä viikolla minua(kin) on ärsyttänyt äänestämättömyyskeskustelu, jopa niin, että sukat olivat sulaa jalkoihin. Onneksi Phocadishipa Pochadisipa Phocahispida (itseeni kohdistuvaa lisä-ärsytystä siitä, että joudun vieläkin joka kerta käymään lunttaamassa, miten nimimerkki kirjoitetaan) keksi loistavan self-help –jipon, jota tullaan omassa elämässä varmasti käyttämään tiettyjen polttarien jälkipuinnissa.
Tällä viikolla olen viimeistä kertaa alle nelikymppinen. Sain työtoverilta jonkun “hullunhauskan” ikään liittyvän pelin perintönä vaimoltaan, joka täytti joulukuussa 40 (ja ilmeisesti ehti jo todeta pelin todella typeräks)i. No, tulevana kesänä juhlitaan parhaan kaverin nelikymppisiä, eli peli pistetään luultavasti kiertoon. Häh hää.
Tällä viikolla Ykkösmies sai töitä! Aloittaa ensi viikon tiistaina, koska sai niin kutsutusti tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Ehtihän se ollakin koti-iskänä jo kuukauden päivät. Olen onnellinen Ykkösmiehen puolesta, joskin salaa itsekseni harmittelen, että pitää taas palata ruotuun ja alkaa jopa tehdä ruokaa; tämä Puuma oli jo ehtinyt tottua laiskanpulskeaan elämään, jossa iltapäiväviini virtasi ja sai viinirypäleitä suuhunsa maatessaan toogassaan futonilla laakerinlehdet päässä ja viulu kainalossa.
Tällä viikolla väännettiin taas polttarijärjestelyjä bestmanin ja tyttöystävänsä kanssa. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että päivämäärä ja budjetti on lyöty lukkoon, ja parinkymmenen hengen kollilaumasta vain (!!) seitsemän on jätetty kutsumatta, koska heistä ei joko pidetä, tai koska eivät ole vastanneet tekstiviesteihin. Muistutin, että sulhanen määrää pärstäkertoimen, ja että sillä puhelimella voi myös soittaa. Saaga jatkuu, ja Ykkösmies keksi kaiken tuoksinassa minulle uuden lempinimen: häänatsi.
Tällä viikolla minua lähestyttiin erään promoottorin toimesta; asiakkaansa kuulemma haluaisi lähettää minulle yllätyspaketin. Annoin riemastuneena luvan ja odottelen nyt naama kiinni ulko-ovessa pakettia saapuvaksi. Tästä myöhemmin lisää. Tarkistin kuitenkin vielä, odotetaanko minulta jonkin sortin vastapalvelusta lahjasta; ja sain kuulla, että koska kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö, en ole velvoitettu tekemään muuta kuin nauttimaan lahjasta. Ja viimeistään promoottorin seuraava perustelu sai sinfoniat soimaan päässä:
“Kun lähetämme tuotteita bloggaajille, asiakkaamme on jo iloinen siitä, että tuote löytää mielipidevaikuttajan käsiin.”
Mielipidevaikuttaja. Minä vai.
Kunhan ei nyt vaan kusi nousisi päähän.