Au au au au au
Onneksi pyöreitä ei juhlita kuin kerran vuosikymmenessä. Ihan mieletön juhlapäivä takana, vieläkin vähän puhalluttaa.
Synttärijuhlapäivä alkoi valokuvaussessiolla, teemana burleski. Matkustin naisporukassa studiolle, jossa meidät toivotti tervetulleeksi kaksi todella symppistä miestä; toinen oli visagisti/hiusstylisti ja toinen valokuvaaja. Visagistilla ei ollut kiire, ja kolmisen tuntia myöhemmin peilikuvasta tuijotti takaisin niin kaunis nainen, että ihan sydäntä kivisti (tai sitten sain lievän sydänkohtauksen – sekään ei tässä iässä liene mahdotonta).
Valokuvaaja oli sillä välin rakentanut lavasteet, ja pukeutumisen jälkeen sain poseerata sydämeni kyllyydestä.
Olo oli kuin filmitähdellä.
Illalla sitten kotiin, Ykkösmies oli järjestänyt bileet ja värvännyt esteettisen silmän omaavia kavereitani mukaan koristelemaan lokaation asianmukaisesti. Kun saavuin ovelle, DJ pisti soimaan onnittelulaulun, ja koko poppoo saatteli minut sisälle yhteislaulun säestämänä.
Yleensä, kun kutsun porukoita juhlimaan, mainitsen aina, etten tarvitse lahjoja. Tästä eteenpäin en mainitse, heh. Sain ihan mielettömästi kaikkea ihanaa (oikeasta) shampanjasta parfyymiin, (tietysti) juomaa ja älyttömän huolella mietityn lahjakorin, joka sisälsi hemmottelua niin keholle kuin vatsallekin.
Siinä vaiheessa kun lahjaksi saamani Jägermeister-pullo oli jäähtynyt pakkasessa napsukuntoon ja snapsilasirivistö ilmestyi tarjottimelle, tajusin että seuraavana päivänä saattaa vähän päätä kivistää.
Muuten bileet seurasivat synttäribileitten vakiokaavaa (ainakin, mikäli kyseessä on kahdeksantoistavuotissynttärit); yksi juhlijoista napsuili liikaa ja päätti mennä pihalle haukkaamaan happea. Ykkösmies talutti kyseisen naisen nukkumasta pihalta meidän vierashuoneeseen ja pisti ämpärin unikaveriksi. Sille tuli käyttöä.
Toinen vieraista lähti pikkutunneilla kävelemään kotiin (kieltäytyi taksista, koska pelkäsi että oksu) ja palasi noin vartin päästä takaisin itkua tuhertaen. Ei muistanut enää, missä koti sijaitsi. Ykkösmies otti koirat mukaan ja talutti samalla vieraankin kotiinsa.
Naapurin vähemmän hetero poika päätti ilahduttaa juhlakalua strippausnäytöksellä. Vanhempansa tulivat väliin, kun bokserit olivat lentää jalasta. Harmin paikka.
Juhlakalu itse kaatui naama edellä suorin vartaloin koomaan aamukuudelta sunnuntaiaamuna – onneksi osui sänkyynsä. Puoliltapäivin herätessä tyynyssä oli naaman kuva, päässä hakkasivat pajavasarat ja Netflix sekä pizza olivat päivän avainteemoja.
Vielä tänä aamunakin piti pysähtyä vähän puhaltelelmaan aamutoimien välissä.
Ei ole kuulkaas helppoa täyttää neljäkymmentä.
