Vahinkoerektio

Muusikolta tuli stressiviesti eilen.

“Perkele, myöhästyin junasta ja nyt myöhästyn töistä…pitää siirtää kaikki yksityistunnit myöhäisempään ajankohtaan. Stressi!!!!!”

Voi toista. Mietin, miten voisin lohduttaa – jotenkin kliseinen “kyllä se siitä, ensi kerralla paremmin” kuulosti niin…noh, kliseiseltä, tyhjältä, mitäänsanomattomalta.

Sitten keksin. Seuraavan tilaisuuden tullen nappasin puhelimen mukaan ja kipaisin työpaikan vessaan.

Räps.

Kuva erittäin ylös hiissatusta kynähameesta, sen alta paljastuvista ihonvärisistä sukkahousuista. Vihjaavasti vielä pitkäkyntinen käsi hametta ylös hilaamaan.

Räps.

Kuva rinnoistani kirkkaanpunaisissa pitsi-ihmeissä; vastikään ostetuissa uusissa rintaliiveissä, joita Muusikko ei vielä ollut nähnyt.  

Hetkeä myöhemmin puhelimeni värisi Muusikon viestin merkiksi.

“Herranjumala miten seksikästä…koko kehon läpi meni säväys! Kiitos, oot ihana, hymyilen taas!”

Wuut-wuut.

“Mä sain muuten erektion noista kuvista…”

Wuut-wuut.

“Eihän siinä siis muuten mitään, mutta oon just menossa luokkaan sisälle, eka oppilas odottaa jo…“

***
Sinä nuori nainen, joka ehkä ihmettelit kitaranopettajasi erektiota: sori. Ei johtunut sinusta.