Pientä vääntöä

Erittäin-erittäin lyhyt päivitys (lähinnä, koska huono omatunto). 

Tapanani on ollut useimmiten postata kolmesti viikossa; maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Niinpä istuin kiltisti eilenkin kaikki kymmenen sormea näppäimistöllä; no niin, tästä se maanantain postaus lähtee!

Ja v*tut se mitään lähti. En saanut yhtään koherenttia lausetta ulos. Ja itseasiassa nytkin tekee tiukkaa. 

Muusikon kanssa jotenkin yhtäkkiä siirryttiinkin muutaman vaisun kikkailupäivän jälkeen suvereenisti sähköpostiin, ja siitä asti on väännetty. Tunteista, toiveista ja elämän realiteeteistä. Odotuksista. Elämän tarkoituksesta. Meidän tapaamisemme tarkoituksesta. 

Meilit ovat pitkiä ja rönsyileviä, ja vääntö on vielä kesken. 

Kunhan tähän hommaan saadaan joku katharsis, tai edes roti, kirjoittelen lisää.