Yöllinen viesti eli Nörttipoika jaksaa hämmästyttää

Elokuun puolivälissä postasin ensimmäisestä (ja ainakin toistaiseksi viimeisestä) riidastamme. Eniten satutti, kun Nörttipoika sanoi ettei ole aviomieheni, ja itseasiassa tuo lause jäi kaikumaan päähäni erittäin pitkäksi aikaa; en kuitenkaan maininnut siitä mitään Nörttipojalle.

Viikonloppuna oli hiljaista, mitä viestittelyymme tulee. On tietysti hankalaa ylipäätään meilailla mieheni ollessa kotona, ja lisäksi Nörttipojalla oli suunnitelmissa “poikien ilta” – isolla köörillä kaupungin sykkeeseen vailla huolta huomisesta – joten en uskonut että juhlahumussaan/seuraavan päivän kohmelossa hirveästi viestittelee.

Hämmästykseni oli siis valtaisa, kun sunnuntaiaamuna hipsin sängystä mieheni vielä kuorsatessa ja huomasin, että sähköpostissani oli yksi uusi viesti. Nörttipojalta. Lähetetty klo 3.54 sunnuntaiaamuna. Hymyilytti, ajattelin että saan lukea kirjoitusvirheitä täynnä olevan, ns. yhdellä silmällä kirjoitetun känniääliöviestin.

Koskapa kuulin mieheni kuorsauksen olohuoneeseen asti, uskaltauduin avaamaan viestin:

“Olen jo pidemmän aikaa ajatellut sitä riitaamme, muistathan – noin kuukausi takaperin. Olin silloin todella ilkeä enkä tajunnut sitä siinä hetkessä; mutta haluan kuitenkin pyytää anteeksi sitä, mitä silloin sanoin. “En ole sinun aviomiehesi” oli todella halpamaisesti sanottu, ja tekisin mitä tahansa että voisin ottaa sen takaisin. Joten vielä kerran: anteeksi kulta. Olin ilkeä, se mitä sanoin oli isku vyön alle. Olisitpa nyt täällä niin halaisin ja voitaisiin nukahtaa sylikkäin…”

Ei sitten ihan niin känniääliö kuitenkaan.