Kun Valokuvaaja panostaa tapaamiseen
Ähäs – eipäs ollutkaan viikon viimeinen postaus eilen, vaikka kovasti niin uhosin; mutta kuitenkin melkein, sillä tämä on vain postauksen tynkä. Oli kuitenkin pakko tulla jakamaan seuraava dialogi. Minä normaalilla, Valokuvaaja kursiivilla.
”Niin, kun sä tulet vasta kahdeksalta, niin tosi kiva että voit jäädä yöksi kun ei varmaan montaa tuntia siinä enää valvota ennen kuin sun pitää mennä nukkumaan.” (Valokuvaajan lääkitys takaa sen, että hän kuukahtaa yleensä viimeistään yhdeltätoista.)
”Joo eikun jätän lääkkeet tahallaan ottamatta.”
”Teet…mitä?”
”No joskus kun olen unohtanut ottaa lääkkeet, niin ei ole tullut uni tyyliin koko yönä.”
”Eikai sillä ottamatta jättämisellä ole mitään haittavaikutuksia?”
”Ei mulle.. ;)”
Jahans, Puuma taitaa keittää pannun yönmustaa kahvia, jahka pääsee kotiin…
Edit 16:47:
”Mitä sä laitat päälle illalla?”
”No jonkun kesämekon varmaan, koska helle, talossakin varmaan kuuma vielä illalla. Kui?”
”Ei kun mietin vaan että onko varvastossut sun mielestä epäseksikkäät, en oikein tiedä, mitä pukisin”
”No pue ihan mitä haluat, wifebeater, shortsit…kun on kerta kerrankin lämmin – ihan sama.”
”No en mä nyt sortseja!”
”Öhhh…mikset?”
”Skinny jeansit on niin paljon tyylikkäämmät.”
…Ihq.