Jos jatkaisimme, se rikkoisi minut lopullisesti.

Rakas,

Minä menin rikki.

Viime torstaina tappelin kollegani kanssa töissä. Tämä sai minut ajattelemaan. Kuka olen, mitä haluan, mitä en halua ja mitä olen tekemässä.

Nyt olen kotona, voin ajatella, voin pukea tunteeni sanoiksi.

En ole koskaan pysähtynyt kuuntelemaan tunteitani, olen vain mennyt eteenpäin ja uskotellut itselleni, että se, mitä teen, on oikein. Teen oikein töissä, teen oikein ykkössuhteessani, teen oikein suhteessani sinun kanssasi.

En pysty enää katsomaan itseäni silmiin, koska ajattelen nyt, että olen epäonnistunut joka suhteessa.

En pysty enää vakuuttelemaan itselleni, että se, mitä teen, on oikein. Kenellekään.

Ajattelin aina, että pystyn tähän. Että se ei ala nakertamaan minua sisältäpäin. Mutta en pysty jatkamaan tätä enää, tämä rikkoo minua sisältäpäin.

Tunnen, että olen epäonnistunut sekä ykkössuhteessani, että suhteessani sinun kanssasi.

Tämän täytyy loppua tähän. Olen niin pahoillani, että joudun sanomaan tämän. Mutta minun on pakko tehdä tämä suojellakseni itseäni.

Tällä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, ei sinun persoonasi tai ulkonäkösi kanssa. Tällä ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinäkin elät nyt avoimessa suhteessa.

Toivon, että pidät minua itsekkäänä. Helvetti, minä toivon, että olet vihainen minulle! Sillä en halua myötätuntoasi, en ansaitse sitä.

En ole alun alkaenkaan ilmeisesti ollut rehellinen itselleni ja se harmittaa jälkeenpäin. Olen ilmeisesti antanut sinun olettaa, että olen joku, joka kestää tämän kaiken, kestää meidän suhteemme ilman, että sillä on mitään vaikutusta minuun.

Olen niin pahoillani että joudun nyt tekemään sen, mitä en koskaan halunnut tehdä: särkemään sinun sydämesi.

Missä sen sijaan olen aina ollut rehellinen, on se, mitä tunnen sinua kohtaan. Kaikki, mitä olen sanonut, on tullut suoraan sydämestä. Eikä mikään ole muuttunut, minä rakastan sinua edelleen. Niin paljon!! Sinä olet ja tulet aina olemaan mieletön nainen, niin kaunis ja ainutlaatuinen.

En voi edes pukea sanoiksi kuinka pahoillani olen, että joudun tekemään tämän sinulle. Kirjoittaessani tätä itken, sillä tämä sattuu enemmän kuin mikään. Mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Jos jatkaisimme, se rikkoisi minut lopullisesti.

Suukko.

Aina sinun, M.

***

Rakas, rakas M,

Tämä ei tule minulle yllätyksenä, aavistelin, että jotain on pahemman kerran vialla, kun en kuullut sinusta mitään moneen päivään.

Siltikin – tämä tekee minut niin surulliseksi, etten edes oikein tahdo uskoa tätä todeksi.

Sinä teit minut niin onnelliseksi niissä pienissä hetkissä, jotka varastimme vain meille kahdelle; se antoi minulle voimia jatkaa arjessakin. Sinä annoit minulle kaiken, mitä tarvitsin – älä siis ikinä, ikinä enää ajattele, ettet antanut tarpeeksi!

Sinä teit minut niin onnelliseksi, että aloin jo unelmoimaan tulevaisuudesta sinun kanssasi – nyt sanon sen konkreettisesti vaikka tiedän ettei sillä ole väliä; mutta minun on pakko sanoa se suoraan, pakko sanoa se niin, ettei virhetulkinnoille jää varaa.

Minä syytän itseäni siitä, että olin niin itsekäs viime perjantaina; että kaadoin niskaasi koko tunteitteni myrskyn, vaikka se oli varmasti viimeinen asia, mitä sillä hetkellä kaipasit. Vihaan itseäni, koska ajattelen, että siksi menetin sinut. 

Ja ei, en ole sinulle vihainen, en ajattele, että olet itsekäs. Minä rakastan sinua yhä ihan älyttömästi – ja tulen varmaan aina rakastaamaankin – ja siksi, jos haluat lopettaa tämän, annan sinun mennä. Haluan vain, että olet onnellinen. En halua olla se, joka rikkoo sinut; siihen rakastan sinua liikaa. 

Sinä teit minusta maailman onnellisimman ihmisen kolmen kuukauden ajaksi. Se on enemmän kuin mitä monet kokevat koko elinikänsä aikana. Ja siitä olen aina sinulle kiitollinen.

Suukko takaisin.

Sinun, aina! CW