Cunnilinguksesta ja omista estoista
Olen jotenkin vieläkin niin täpinöissäni Nörttipojan samettikielen kosketuksesta, että se ansaitsee oman postauksen.
Olen ollut seksuaalisesti aktiivinen jo 22 vuotta. Tänä aikana kukaan (Nörttipoikaa ennen) ei ole onnistunut saattelemaan minua kliimaksin huipulle pelkästään antamalla minulle suuseksiä; mutta myönnettäköön että tämä on osittain oma vikani.
Nuoruusajan hulluina sinkkuaikoina tuli kasattua kokemuksia. Yksi näistä oli kolmen kimppa kokoonpanolla kaksi naista ja mies. Tuolloin tuli itse kokeiltua “naisten välistä ystävyyttä” ja totesin homman vähintäänkin haastavaksi, mikä sinällään yllätti; samat värkithän itsekin omistin. Ei se tilanne oikein sataprosenttista heteroa jaksanut kiihottaa, lähinnä se tuli tehtyä vain, jotta sai vinkattua jotain pois seksuaaliselta bucket listiltä. Ja kiihottihan se toki kimpan kolmatta osapuolta (ja toivottavasti ehkä vähän sitä tyttöäkin), joten eikun hommiin.
Eipä se superhyvälle maistunut, ja siellä oli vaikea hengittää. Normaalit sellaiseen kanssakäymiseen kuuluvat eritteet vaikeuttivat asiaa entisestään. Hommasta jäi kirjaimellisesti vähän paha maku suuhun.
Tämän kokemukseni sitten enemmän tai vähemmän alitajuisesti siirsin tuleviin ihmissuhteisiinikin – minähän tiesin, miltä tuntuu puuhastella naisen alakerrassa; miten kieli kramppaa ja happi loppuu herkästi. Ja miltä se maistuu. Koska itse koin tilanteen vähemmän kiihottavana, tein johtopäätöksen että tilanne on vähemmän kiihottava. Piste. Ajattelin, että kaikki miehet tekevät sitä vain vastapalveluksen toivossa; ja koska itse nautin fellaatiosta suunnattomasti, olen jotenkin vain “armollisesti” ohittanut tilanteen sanomalla, ettei tarvitse, että mielelläni teen ihan ilman vastapalvelustakin.
En siis itseasiassa ole juurikaan antanut miesten stimuloida minua kielellään. Ne ehkä yhden (ja korkeintaan kahden) käden sormilla laskettavat kerrat ovat kosahtaneet viimeistään siihen, että olen ollut suunnilleen yhtä rento kuin viulunkieli; miltähän mä maistun, haisenkohan pahalle, joko se kyllästyy, vieläköhän se saa happea siellä.
On ollut todella vaikeaa ymmärtää, että jotkut miehet oikeasti nauttivat siitä.
Toisaalta taas – joko minulla on ollut hirveän huono tuuri niitten miesten kanssa, jotka minulle kielihoitoa ovat antaneet, tai sitten miehet(kään) eivät oikein osaa asiaansa. Ei tietenkään auta asiaa jos itse vaan makaa tuppisuuna ajatellen että ei se klitoris ole siellä päinkään, tuo ei kyllä tiedä naisen anatomiasta yhtään mitään – mutta jotenkin ei siinä tilanteessa ole uskaltanut lähteä neuvojakaan antamaan. Että jos tunnelma lässähtää. Ja lahjahevosen suuhunhan ei perinteisesti ole saanut katsoa. Eli siellä se sitten lipittää menemään ja minä mietin että mitähän ruuaksi huomenna.
Tässäkin nuollaan mirriä. Ehe.
Nörttipoika on vihjaillut koko suhteemme ajan, että haluaisi kovasti nuolla minua. Yritti jo ensimmäisellä kerralla. Olen aina estellyt tai vienyt salakavalasti huomionsa toisaalle, mikäli matkansa on suuntautunut etelään; niin ovelasti olen ohittanut asian, että eihän se mitään ole huomannut. Eihän miehet nyt tuommoisia tajua.
“Kulta, luuletko että vielä joku päivä luottaisit minuun niin paljon, että saisin nuolla sinua?”
Öh. Ai niin, sehän ei ollutkaan ihan tyhmä. Piti sitten tunnustaa koko nuoluhistoria ja siihen liittyvä epävarmuus. Ja poika ymmärsi, tietysti. Halasi ja sanoi että mennään sinun tahtiin.
Ja sitten – optimaalisissa olosuhteissa, saunapuhtaana, rentoutuneena ja Nörttipojan toimesta erittäin hyvin esipestynä: herranjumala sentään, miten hyvältä tämä tuntuu.
Jälkeenpäin Nörttipoika suuteli minua pitkään ja erittäin perusteellisesti. Tietysti tarkoituksella.
“Näetkö nyt – et maistu yhtään pahalta. Höpsö.”
En pystynyt kuin halaamaan kiitollisena. Kurkussa kuristi, en luottanut ääneeni.
Nörttipoikaterapiaa.