Pornopanot vs. sänkyrakastelu
“Kiitos täydellisestä päivästä kulta!”
Meilailen Nörttipojan kanssa puolivarkain töistä. Olisi kiire, mutta en kuitenkaan pysty olemaan tarkistamatta “erityismeiliäni” tasaisin väliajoin. Enhän kotonakaan oikein voi, ellei sitten mieheni satu olemaan…no, vaikkapa vessassa.
“Seuraavalla kerralla muuten laitetaan kulut puoliksi.”
Nörttipojalle viime keskiviikon kokemus oli ainutlaatuinen, kuten minullekin. Enkä ollut ainoa akrobatiapornosta väliaikaisesti vammautunut – jopa nuori ja suhteellisen liikunnallinen rakastajanikin valitteli yläreisien lihaskipua ja nilkutti äijänä menemään solukämpässään kasvoillaan muikea hymy, jonka alkuperä kerrottiin vain samaa kämppää asuttavalle hyvälle ystävälle.
Vähemmän hyvät ystävät, jotka eivät tiedä meistä, aavistavat kuitenkin jotain. Sillä Nörttipoika on kuulemma muuttunut. Itsevarmemmaksi, rennommaksi, tyytyväiseksi. Ryhti hivenen suoremmassa, pää pystymmässä. Se, että tuntuu hyvältä, näkyy myös päällepäin; säteilee sisäpiiriin. Nörttipoika myöntää, kun aikansa painostavat: kyllä, tapailen. Enempää ei kerro. Ja ystävät jatkavat ihmettelyään.
“Lähteeköhän miehesi taas pian ulkomaille?”
Keskiviikko oli ihana. Tietysti. Koko päivä alasti kahdestaan; pornoa ja romantiikkaakin, uusia asentoja ja pieni kiinnijäämisen pelko. Ja silti:
“Kai sitten olen kuitenkin vähän vanhanaikainen, mutta olisi ihanaa rakastella taas sängyssäsi, ihan perinteisesti; nukahtaa sylikkäin mukavan illan jälkeen, avata aamu ihanalla seksillä. Sleeping together and sleeping together, niinku.”
Hahaa! Huolimatta siitä, että keskiviikon repertuaarista olisi saanut suht mukiinmenevän pornoleffan ihan vaan antamalla kameran käydä, Nörttipoikakin siis myöntää, että ei sängyn voittanutta? Jes. Voitto kaikille meille naisille, jotka “eivät halua humputella asennoissa, joissa ei olisi suht mukavaa nukahtaakin”, noin niinkuin luovasti suomentaen (ja taas Jeminan blogiin linkaten, heh).
Kyllähän vaihtelu virkistää, tietysti. Polveni ruhjonut akrobaattinen asento oli kyllä erittäinkin kiihottava – ja erityisen kiihottavan siitä teki Nörttipojan dominoiva ote; siinä otettiin nainen kysymättä, rajusti, varomatta että sattuuko. Survottiin kivikova elin sisälle niin syvälle kuin mahdollista ja rynkytettiin menemään niin, että läiske kuului varmasti kauas. Uuuhhhh.
Aikamoinen askel Nörttipojan seksuaalisessa vapautumisessa muuten – tavallaan esineellistää nainen pelkäämättä satuttavansa; lapsena pahoinpidellyn pojan pahin tähänastinen pelko.
Mutta kyllä minäkin kaipaan niitä yhteisiä iltoja. Hetkiä, jolloin ei tarvitse tuijottaa kelloa – kun voi vaan olla yhdessä. Seksin jälkeen saunaan ja saunaolutta hiprakkaan asti. Jotain hyvää naposteltavaa. Naurua. Toisen läheisyys, pehmeitä suukkoja ja kosketuksia. Kiireetöntä rakastelua. Se hetki, kun aivan liian myöhään aamuyöstä, kun keskustelu on hiipunut muutamaksi hiljaiseksi sanaksi, käperryn kyljelleni ja Nörttipoika vetää minut tiukasti itseään vasten, huokaisee tyytyväisenä, nukahtaa.
Ja sitten – ihan liian lyhyiden yöunien jälkeen – herättää suutelemalla niskaani, kätensä löytää rinnoilleni, leikittelee laiskasti nänneilläni; painaa lantiotaan minua vasten ja tunnen kuinka hän haluaa minua. Hengitys kiihtyy, muuttuu raskaammaksi. Ihonsa tuntuu kuumalta omaani vasten. Vaikka olenkin vasta herännyt, vielä unenpöpperöisenä, sytyn välittömästi; liikahdan niin että hän löytää sisälleni, ja raukea lusikkarakastelu päättyy molempien hiljaiseen kliimaksiin. Valun lakanoille mutta en jaksa välittää – pyykkiinhän ne pitää laittaa kuitenkin. On aamupalan aika.
Lähteeköhän mieheni taas pian ulkomaille?