Lilyn kaatumataudin aikana tapahtunutta

Pääsiäisviikonloppu meni suurimmaksi osin väijyessä, olisivatko Lilyn sivut taas pystyssä. Vieroitusoireet olivat odottettua suuremmat! Toivun yhäkin tästä traumaattisesta tapahtumasta.

Loman (ja Lilyn kaatumisen) aikana ei sen kummempia ole tapahtunut.

Paitsi että.

(Joko mainitsin Lilyn kaatumisen muuten?) 

Koska en voinut Pääsiäissunnuntaina heeboilla Lilyssä (sillä Lily kaatui), päädyin taas kerran Pettäjäsivustoille. (Kyllä, menen sinne näköjään vain myös, jos minulla on tylsää.)

Taas oli roskakalaa vaikka kulkukissoille jakaa, kunnes.

Kunnes kolahti ja kovaa. (Juu juu, taas kerran.) Ei ollut tarkoitus, koska Puuseppä ja T, mutta jos tyyppi soittaa sulle ja esittää serenadina Type O Negativen “Love you to death” kitaralla säestäen, ei voi muuta kuin suostua treffeille!

Minulla on ilmeisesti menossa joku maailmanuskontorundi, sillä nyt kolahti tyypin kanssa, joka on alun perin Israelista. Ja sehän tarkoittaa sitä, että nakit ja muusi tarjoillaan kuorettomilla nakeilla.

(Pointsit muuten siitä, että tyyppi ei valinnut em. bändin biisiä “Christian Woman” haha.)

Tulevaisuuden suunnitelmissa on siis mennä kesäkuussa hänen parhaan kaverinsa häihin Israeliin ja jäädä sinne lopullisesti; perustaa rantabaari ja musisoida asiakkaiden iloksi – Mr. Mossad (!!!) kitarassa ja minä örisen mikkiin.

(Mun täytyy varmaan muuten keksiä joku parempi lempinimi, muuten päädyn Israelin salaisen poliisin mustalle listalle. Ja juu mulla on foliohattu päässä tätä kirjoittaessa.)

Niin juu, käännyn sitten varmaan jossain vaiheessa myös juutalaiseksi, sillä hänen sukunsa ei hyväksy shiksaa.  

Jaa mutta –

jospa kuitenkin ensin katsottaisiin tämän päivän lounastreffit – ensitapaamisemme – kunnialla läpi?

Here we go again. Oi vey.

P.S. Mr. Mossad on muuten sinkku. Tämän enempää informaatiota (ikää, ammattia, ulkonäköä ym) en aio antaakaan, sillä piirit on pienet…