Ikeahauskaa

Ykkösmiehen kanssa kyllästyttiin meidän superelegantteihin kahdenistuttaviin retronahkasohviin, joille ei pygmikään mahtunut makaamaan pitkällään ja joille sammuessa nukahtaessa heräsi aina pää kierossa ja niska jäykkänä.

Käytiin jokin aika sitten sitten kahteen pekkaan istahtelemassa jokaisella Ikean sohvalla, ja joukosta valikoitui yksi, jota piti ihan makuullakin testata – ja hyvin toimi. Päädyttiin yksissä tuumin semmoiseen ihan vitun isoon kulmasohvaan, johon molemmat mahtuu pötkölleen (Ykkösmiehen sanoin). 

Toissapäivänä oli sitten vihdoin toimituksen aika. Ykkösmies oli vielä varmistanut Ikealta, että ilmoitattehan varmasti tuntia ennen saapumista, että olette tulossa, notta tiedetään olla paikalla; ja Ikea varmisti, että totta kai, kyllä tietysti.

Seuraava päivitys olikin sitten naapurilta saatu Whatsappi.

“Juu teidän Ikean kuljetus on nyt meillä.”

Kiva kiitti moi, kun ilmoititte, Ikea. Notta tiedettiin olla paikalla. 

Yhdestätoista eri pahvilaatikosta koostuva palapelisohva kannettiin sisälle naapurin poikien (ja yhden naapurin pojan poikaystävän) voimin; tarjoutuivatpa pojat jopa auttamaan kokoamisessakin.

Anteeksi että kuva on epätarkka ja tärähtänyt, en saanut hiljaiselta nauruntärinältäni parempaa otettua. 

Minä keräilin lähinnä tyhjiä pahveja ja muoveja raivaten näin tilaa neljän miehen vahvuisen Ikeakoplan tieltä, yrittäen pysyä poissa jaloista. Koira oli vähemmän fiksu ja maalasi itsensä niinsanotusti nurkkaan kaikkien sohvatyynyjen ja -runkojen keskelle. 

Käytiin perinteinen minkä tahansa Ikeasta ostetun tuotteen kokoamiseen liittyvä leppoisa kokoamiskeskustelu.

“Mitenpäin tää..? Eiku hei näin! Tää ei oo symmetrinen.“

“Vittu ei tää mahu – tää on väärin päin! Pitää purkaa.“

“Missä se osa on?”

“Missä se perkeleen Ikea-avain on?”

“Ei se noin mee.“

“Tää on liian iso.”

“Kandeisko lukee käyttöohjeet ensin?“

“No voi perkele, taas pitää purkaa.“

“Tää ei sovi tähän ei vittu millään!“

“Kyllä mä tiedän mä oon hei kasannu tämmösen ennenki!!! …Eiku oho.“

“Tää on varmaan väärä osa – onko meillä hei kaikki osat?“

“Yks osa puuttuu.“

“Hei ton tyynyn päällinen kuuluukin tähän tyynyyn.“

“Hei toi tyyny on väärin päin ton päällisen sisällä.“

“Mä en tajuu näistä ohjeista mitään.“

“Se yks osa tosiaan puuttuu, oota käyn autotallissa ite tekemässä korvaavan osan.“

“No mikähän vittu tämä muka on, mihin tää tulee?”

“Yks jäi yli.”

…Jälkeenpäin istuttiin sohvalla ja otettiin muutama traumojaehkäisevä huurteinen. Ihme kyllä sohva kesti.