Minä olen helppo

Eläköön Vallankumous! –blogin tinndyn kirjoitus naisten seksuaalisuudesta – sekä siitä, miten pelottavaa tai tabu se voi vieläkin olla, sai minut ajattelemaan omaa seksihistoriaani.

Minä olen näköjään kanssa huora, lutka ja jakorasia.

Tai no huora en ole, sillä en ole ikinä ottanut seksistä maksua.

Mutta minä olen nainut tanskalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia; saksalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia.

Espanjalaisia, italialaisia, bangladeshilaisia ja nepalilaisia; jenkkejä ja kanadalaisia, brasilialaisia ja israelilaisia (itseasiassa, jos luet tätä 25.05.2016 kello yhdeksän ja kuudentoista välillä, panen hyvällä todennäköisyydellä ainakin yhtä parhaillaankin).

Englantilaisia, irlantilaisia, pohjois-irlantilaisia ja skotlantilaisia.

Olen nainut savolaisia ja lappalaisia; tamperelaisia, lappenrantalaisia, ahvenaanmaalaisia – vahingossa varmaan joskus jopa turkulaisiakin.

Olen nainut naisia ja miehiä, heteroja ja homoja; olen humputellut kahdestaan, kolmestaan ja isommallakin kokoonpanolla. Olen rakastellut neitsyitä ja pannut pelimiehiä; olen opettanut, opetellut ja oppinut. Nauranut ja joskus vähän itkeskellytkin.

Olen nussinut yhden illan, viikonlopun tai useamman vuodenkin; olen nainut aamulla, illalla ja päivällä, puistossa, rautatieasemalla, parvekkeella, autossa, rannalla, metsässä ja toimistollakin; jopa Helsingin yliopistollakin. Olen vastaanottanut ykköseen, kakkoseen ja kolmoseen ja joskus jopa kaikkiin samaan aikaan.

Mitä minä olen saanut tästä kaikesta?  

Olen saanut uskomattoman määrän ainutkertaisia kokemuksia; semmoisia, joita voin vielä keinutuolissakin hykerrellen muistella. Olen saanut elää siten, kuin aina olen halunnutkin; ihmetellen, nautiskellen, aistien.

Olen jakanut rakkautta kertakäyttöisinä annoksina pimeinä ja yksinäisinä iltoina, ja ottanut sitä vastaan silloin, kun sitä itse olen eniten tarvinut, sen ajan, minkä olen tarvinut. Olen painautunut turvallisentuntuisten miesten kainaloon ja hipsinyt seuraavana aamuna hymyillen ja tuikkivasilmäisenä ulos ovelta vilkuttaen; olen kävellyt kotiin edellisen illan bilevaatteissa paheksuvailmeisille vastaantulijoille virnistellen, hiukset panotukkana.

Ja joskus olen palannut samalle ovelle vielä saman päivän iltana, ja jäänyt kauemmaksi aikaakin; viikonlopuksi, kuukausiksi, vuosiksikin. Ja joskus taas en.  

Totta kai välillä on joku paremmin tietävä – ja aina valitettavasti nainen, on pakko myöntää – tullut valistamaan. “Tiedätkö että se on sun kanssa vain siksi, että olet helppo pano, minä tiedän, minä kysyin siltä.” Mitä helvetin väliä sillä on, minähän olin sen kanssa ihan samasta syystä.

“Mutta etkö ole huolissasi, että saat helpon maineen?”

Miksi pitää pelätä saavansa helpon maineen? Onko parempi, jos on saanut vaikean maineen?

Minä olen tavallaan vähän ylpeäkin siitä, että olen helppo. En helppo pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaan helppo ihmisenä. Ainakin uskoisin olevani suhteellisen välitön, avoin ja rento. Semmoinen, jolle on helppo puhua ja jonka kanssa voi harrastaa vähän seksiäkin, jos siltä tuntuu. Ilman, että pitää heti juosta alttarille tai vannoa ikuista rakkautta. 

Minä en missään nimessä edes haluaisi olla millään muotoa vaikea.

 “–me emme ole täällä kiinnostaaksemme sellaisia poikia, jotka määrittelevät ihmisarvomme seksuaalisen historiamme perusteella. Me emme halua seurustella sellaisten tyyppien kanssa, joita kiinnostaa päämme sisällön sijaan alapäämme nykyinen tai entinen sisältö. Meitä ei haittaa se, että seksistiset kusipäät eivät lähesty meitä.

Me haluamme toteuttaa rauhassa itseämme ja ominaisuuksiamme sellaisten tyyppien kanssa, joista pidämme ja kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat meitä.”

Voi tinndy. Enpä olisi tuota itsekään paremmin voinut sanoa.

***

Disclaimer: En nyt siis mitenkään erityisesti liputa sen puolesta, että kaikkien pitäisi naida kaikkea mahdollista liikkuvaa. Jos haluaa rakastella vain itselle tosi tosi tärkeiden ihmisten kanssa, tai jos ei halua harrastaa seksiä ollenkaan, sekin on tietysti ihan hyväksyttävää; jokainen päättäköön itse, miten (a)seksuaalisuuttaan toteuttaa.

Sen sijaan liputan sen puolesta, että jokainen saisi toteuttaa seksuaalisuuttaan ihan siten, miten itsestä tuntuu hyvältä. Ilman, että siitä leimaantuisi, tai että sitä tarvitsisi hävetä ja peitellä. Olipa sitten nainen tai mies tai siltä välitä.

Eikä siitä ole pakko kertoa, ellei itse halua. Sen voi tehdä salaa, julkisesti tai puolijulkisestikin.

P.S. Ei minulla oikeasti ole mitään turkulaisia vastaan.