Kiire elämä = tylsä elämä
Olen aiheuttanut itselleni käsittämättömän huonon omatunnon skippaamalla maanantaisen postaukseni tällä ja viime viikolla, vaikka todennäköisesti tämä on häirinnyt itseäni kaikesta eniten (vähän samalla tapaa, kuin jokakesäinen kahden viikon sometauko ja sen jälkeen nuppi täristen kirjautuminen jälleen Facebookiin – oho, kaksi ilmoitusta; jopas minua olikin taas kaivattu).
Syy verkkaisempaan postaustahtiin on itseasiassa kaksijakoinen: on kiire, ja kun on kiire, ei ehdi tehdä mitään raportoimisen arvoista; kiire elämä on paradoksaalisesti tylsä elämä. Noidankehä on valmis.
Minulla on töissä kiire, Mr. Mossadilla on töissä kiire, Ykkösmiehellä on töissä kiire. Päivät menevät maanantaista perjantaihin tappotahdilla väsyneenä ylös kuudelta – töihin – ruokaa laittamaan – parit viinit – ateriointi – sohvalle rönöttämään.
Viikonloppuisin sitten yritetään lähes veren maku suussa tehdä kivoja asioita; nähdä kavereita, käydä ulkona, lenkittää koiraa pidemmän kaavan kautta. Viikolla ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan ole energiaa sosiaaliseen kanssakäymiseen – tai ylipäätään mihinkään.
Pyykkiäkin pitää pestä vähintään kerran kahdessa viikossa; se on se maaginen raja, jolloin molemmilta loppuu puhtaat kalsarit ja mieheltä sukat. Nalli napsahtaa yleensä lauantaille; onneksi on sentään kuivausrumpu.
Noh, onneksi kesäloma koittaa pian. Lokakuussa. (!!!)
Joskus saatetaan viettää koko sunnuntaipäivä verhot kiinni Netflixin parissa kehoprinttiä sohvaan luoden; jos ovikello soi, siihen ei reagoida. Me ollaan erakkoina tänään, mene pois kun kerta tulit kutsumatta.
Mr. Mossad painaa kahdentoista tunnin päiviä ennen Israelinmatkaansa; yrittää jättää hommat siihen jamaan, ettei puhelin ainakaan paljoa soisi, eikä korttitalo kaatuisi poissaolonsa aikana. Lähettää välillä pahoittelevaa viestiä, ettei ehdi viestitellä; harmittelee kun on niin kiire.
Illalla olisi vähän aikaa tekstailla, vaan ei ole energiaa, kummallakaan. Pää ei toimi; ajatus lyö tyhjää. Ei edes jaksa ajatella seksiä, sekstauksesta puhumattakaan.
“You do know I continue to think about you a lot right?”
Minä hymyilen. Kyllä minä sen tiedän.
“This too shall pass honey.”
