Lähtee lapasesta?
Mr. Mossadin seuraava vierailu luokseni tapahtuu luultavasti muutaman viikon sisällä; tyyppi yrittää järjestää työnsä niin, että pääsee tulemaan jo torstaina – pitkäksi viikonlopuksi, siis sunnuntaihin asti.
Olemme tilanteessa, jossa pe-su –vierailu ei ilmeisestikään enää näytä riittävän; ei kummallekaan.
En ole varma, miten tai missä vaiheessa sovittiin, että sinä torstaina mennään myös yhdessä ulos syömään – minä saan kuulemma valita ravintolan, mutta lasku tulee tällä kertaa ehdottomasti parkkeerata hänen puolelleen pöytää. Koska hän haluaa hemmotella minua.
Samassa hemmottelunpuuskassa minun rakastajani on myös ilmeisesti jo ostanut (!) meille liput livekeikalle vielä heinäkuun aikana (tietysti sillä varauksella, että tosiaan pääsen paikalle).
Tiedostan, että tämä alkaa nyt lähteä lapasesta; eihän tämä enää mikään pelkkä seksisuhde ole – lieneekö ollutkaan enää pitkään aikaan. Ylitettiinkö raja niissä Israelin-tuliaisissa, vai jo sen yhteisen sapatti-illallisen aikana? Vaiko sinä ensimmäisenä yhteisenä aamuna, kun herättiin unensikkuraisin silmin ja hymyilevinä, ja kömmittiin toista niin lähelle kuin mahdollista?
Mutta toisaalta – tämä ei tunnu ollenkaan pahalta.
Mistään tunteista (yäääk, tunteet hyi!) ei puolin tai toisin olla edelleenkään puhuttu; minusta jopa tuntuu, että kumpikaan ei halua avata kyseistä Pandoran lipasta. Niin kauan kun niistä ei puhuta, niitä on tai ei ole, eikös niin?
Henkilökohtaisesti minua myös pelottaa, että mikäli tunteista tulee puhetta, niin kupla puhkeaa ja kaikki konkretisoituu. Nythän me vaan hengaillaan yhdessä aina tilaisuuden tullen. Ja niin on hyvä. Sille, kuinka kauan tilanne voi jatkua tällaisena, en aio suoda ajatustakaan; en uhallanikaan suunnittele tai edes haaveile mistään enemmästä.
Mutta tällä hetkellä haluaisin enemmän kuin mitään muuta maailmassa saada painautua hänen lämpöistä rintakehäänsä vasten ja nunnutella nenääni hänen rintakarvoissaan. Minulla on oikeasti niin ikävä hänen fyysistä läheisyyttään, että se tuntuu hienoisena puristavana kipuna kurkussa. (Okei, ja ehkä jossain vähän muuallakin.)