Ykkösmiessuhdepäivitys

Silloin tällöin tulee pyyntöjä päivittää minun ja Ykkösmiehen suhdestatusta. Olen yrittänyt ehkä vähän vältelläkin aihetta, sillä meille ei kuulu sen kummempia. Mikä sinällään ei ole paha asia. 

Nykytilanne on samanlainen kuin se on ollut jo pidemmän aikaa: elämme täysin seksittömässä parisuhteessa (siis seksittömässä siten, ettei meidän kahden välillä ole seksiä). Silti meillä on edelleen kivaa yhdessä.

Istumme paljon ulkona ja puuhastelemme yhdessä; minä sahaan lautoja ja Ykkösmies ruuvaa niitä paikalleen. Saunomme, liotamme itseämme paljussa, grillaamme; tai istumme muuten vaan terassillamme. Luemme tai juttelemme tai surffaamme netissä; kuuntelemme musiikkia ja laulamme mukana.

Käymme ulkona syömässä ja baarissakin; tai nautimme muutaman lasillisen kotona. Kahdestaan.

Käymme keikoilla ja festareilla, tapaamme kavereita. Nautimme toistemme seurasta.

Iltaisin ja aamuisin suukottelemme hyvät yöt ja –huomenet, Ykkösmiehen töistä palatessa samoin.

Sateisina sunnuntaipäivinä saatamme jumittaa hyvällä omallatunnolla koko päiväksi kahdestaan sohvalle katsomaan Netflixiä; silloin yleensä sylikkäin. Ykkösmies silittelee laiskasti hiuksiani ja suukottelee niitä, minun käteni lepää hänen reidellään. Niin on hyvä.

Ykkösmiehen kanssa on mukavaa viettää aikaa, ja avoimen suhteemme myötä sekään, ettei meillä ole seksiä, ei enää häiritse. Oloni on nykyisellään paljon harmonisempi kuin ennen, ja uskon, että se peilaa myös suhteeseemme.

Myös Ykkösmies tuntuu olevan tyytyväinen nykytilanteeseen. Olemme aina olleet pari, joka tekee lähes kaiken yhdessä, eikä se ole muuttunut mihinkään. Olemme molemmat edelleen kaikista mieluiten toistemme kanssa, vaikka toki molemmilla on omat kaverinsa ja menonsakin.

Miten meidän parisuhdettamme voisi kuvata? Mitä adjektiiveja käyttäisin, jos joku sitä pyytäisi kuvailemaan?

Harmoninen. Emme riitele juuri koskaan.

Rakastava. Rakastamme toisiamme edelleen.

Huomioiva. Sitä arjen rakkautta, kun Ykkösmies kantaa kauppakassit autosta keittiöön tai kun minä vien hänelle oluen, kun hän katsoo Formuloita.

Symbioottinen. Me täydennämme toisiamme niin luonteiltamme kuin huumorintajuiltammekin; olemme semmoinen pariskunta, jossa toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen. Tai katsoessamme sarjoja molemmat saattavat kommentoida lähes samoin sanoin vartin hiljaisuuden jälkeen.

Hauska. Saamme edelleen toisemme nauramaan niin, että pissa on tulla housuun, ja meillä on lukemattomia inside-vitsejä, jotka vain me kaksi ymmärrämme.

Onnellinen. Meidän suhteessa ei ole tapana harrastaa sielu vereslihalla –keskusteluja ihan vaan sen takia, että parisuhteessa muka kuuluu puhua ja analysoida myös asioita, joista ei tarvitsisi puhua tai joita ei tarvitsisi analysoida. Mutta silloin tällöin saatan heittää kysymyksen “oletko yhä onnellinen?” Tähän asti Ykkösmies on aina vastannut myöntävästi; että ei voisi kuvitellakaan elämää ilman meitä, ilman minua.

Minäkin olen onnellinen näin, tässä suhteessa, Ykkösmiehen kanssa.

Miksi minä vaihtaisin tällaisen parisuhteen pois? Pelkästään seksin takia?