Uusia tuttavuuksia ja (kesä)loman odottelua
Sen siitä saa, kun päättää pitää kesälomansa vasta lokakuussa; tähän aikaan vuodesta, kun yleensä on jo ladannut akkunsa, mennään nyt siinä modessa, jossa kännykkä kehottaisi liittämään apparaatuksen laturiin.
Mikään ei oikein hotsita; ei jaksaisi kirjoittaa blogia, ei jaksaisi viettää aikaa ystävien kanssa; hyvä, kun jaksaa viestitellä Mr. Mossadin ja muitten kanssa. (Mossella on tänään joku turkasen tärkeä deadline – en edes oikein tarkkaan tiedä, mikä, mutta silti jännittää hänen puolestaan.)
Jaa – uutisia viestintärintamalta: sain taas random-yhteydenoton Facebookin kautta, ja olen nyt jutellut ehkä noin viikon verran Palestiinassa asuvan islaminuskoisen, 28-vuotiaan tyypin kanssa. Ihan vaan mielenkiinnosta, ja koska voin. Pitäähän sitä vähän kontrastia olla elämässä.
Olen jo ehtinyt paasata tyypille naisten ympärileikkauksesta sen verran graafisesti, että tyyppi vannoi (okei, ei vannonut vaan lupasi), ettei tuleville tyttölapsilleen tule moista ikinä sallimaan. Kamelin selän katkaisi luullakseni seuraava, vähemmän diplomaattinen korsi:
“You know like the most sensitive part on your penis right – now imagine that they cut that off without any other reason than the religion.”
Tämäntyyppiset keskustelut ovat sinällään aika haastavia ottaen huomioon, että tyyppi on harras muslimi ja siksi vielä neitsyt; joten yritän pysytellä tarpeeksi korrektina, mutta samalla kuitenkin takoa päähänsä kovat faktat.
Ja toisaalta taas on tälläkin kertaa todella mielenkiintoista jutella ihan toisesta maailmasta – ja uskonnosta – tulevan tyypin kanssa; miten hänelle on ihan luonnollista esimerkiksi keskeyttää viestittelymme, koska on aika rukoilla, tai miten hän paastoaa profeetan kunniaksi (tänään on joku muslimien juhlapäivä, jota aikovat juhlia jollain bbq-tyyppisellä häppeningillä, ja siksi kai eilen paastosikin, haha – mutta minulle on luvattu valokuvia, ja odotan niitä mielenkiinnolla).
Ei mene minun älyyni aina se, miksi itseään pitäisi kiduttaa ja rangaista, koska joku jumalan tulkitsija niin käskee, mutta kukin tyylillään, kunhan on itse onnellinen.
Ja kaikesta huolimatta tyyppi vaikuttaa (ainakin päällisin puolin) suhteellisen suvaitsevaiselta; sillä en ole salannut häneltä mitään elämäni aspektia. Niinpä hän tietää, että olen avoimessa avioliittossa (mikä piti jo konseptina erikseen selittää), ja että minulla on juutalainen, israelilainen rakastaja. Hän on ennen kaikkea utelias, ja tuntuu ihailevan länsieurooppalaista vapaamielisyyttä. Haaveenaan on joskus muuttaa Eurooppaan – ei ehkä tosin ihan maailman paras ajoitus juuri nyt, kaiken tämän muukalaisvihan keskelle.
Siitä en tosin ole vielä ihan varma, mitkä hänen motiivinsa ovat minun kanssani viestittelyyn. Sana dear esiintyy useasti, tähän asti olen ohittanut sen. Olen kuitenkin vahvasti tietoinen siitä, että kasuaali juttelu vastakkaisen sukupuolen kanssa saattaa tarkoittaa joillekin jotain muutakin, kuin kevyttä keskustelua.