Vapaan rakkauden vuosi 2017

Kommenttipuolelle on silloin tällöin tullut huolestuneita kyselyjä siitä, olenko kenties lopettamassa blogiani, vai miksi postaustahti on harventunut.

Minä kun olen niin huono small-talkissa, etten oikein pysty kirjoittamaan täysin olemattomista ja jopa omasta mielestäni epäkiinnostavista asioista (lue: muusta kuin seksistä tai siihen liittyvästä); joskus toivoisin, että blogini tosiaan olisi fiktiota, niin voisi keksiä vaikka mitä kuumottavia tarinoita. Mutta karu totuus on, ettei minulla riitä mielikuvitusta muuhun kuin tapahtuneen raportointiin.

Takana on erittäin hiljainen periodi johtuen lähinnä siitä, että hassasin kaikki lomapäiväni humputteluihin jo alkuvuodesta, sekä siitä, että Ykkösmies on ollut muutaman kuukauden sairauslomalla. En lähde avaamaan enempää Ykkösen sairausloman syitä, mutta todettakoon, että tämän vuoden alusta mies ponkaisi taas töihin. Odotettavissa on siis taas viikkoja poissa kotoa, ja minulle seksintäytteistä rietastelua. (Sekä niistä raportointia!)

Viestittelen tällä hetkellä Valokuvaajan, Amirin, T:n, Mossen ja Taiteilijan kanssa; ja jokainen (Mossea lukuunottamatta!) on enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vihjaillut, että tapaaminen olisi kiva. (Mossella on yllättäen taas kiireitä – tällä kertaa talonsa kanssa – ja minä en vaan jaksa koko ajan enää olla se ihminen, joka pitää yhteyttä. Olkoon. Ottakoon yhteyttä, jos taas nivusia kuumottaa.)

Aion omistaa tämän vuoden rajattomalle rakkaudelle, hillittömälle himolle, viettelevälle vapaudelle ja sanattomalle sitoutumattomuudelle.

Aion poiketa tutusta – ja osittain huonoksi havaitusta – kaavasta, jossa keskityn yhteen mieheen kerrallaan, hullaannun tai jopa rakastun, ja kärvistelen, kun tapaamisia ei saa järjestettyä kuka ties minkä syyn takia. Ei enää sarjamonogamiaa, mikäli pää suinkin kestää.

Aion jakaa vapaata rakkautta uskonnollisesta ja/tai etnisestä taustasta riippumatta; nauttia, ottaa, ja tulla otetuksi.

Make love, not war.