Äidit <3

Äiti oli ostanut mulle kirjan. Se oli kuulemma jonkun suositun bloggaajan kirjoittama, ja siksi ajatteli, että minäkin (suosittuna bloggaajana muaaaahhhhaaahhh ja tähän hästäg self-irony) saattaisin tykätä siitä.

Yleensä, kun hypistelen kirjakaupoissa minulle ennestään tuntemattomien kirjailijoitten kirjoja, luen ensin takakannen ja erittäin usein myös kirjan ensimmäisen sivun, ennen kuin teen lopullisen ostopäätöksen.

Ensimmäinen sivu alkoi näin:

Charles Bukowski was an alcoholic, a womanizer, a chronic gambler, a lout, a cheapskate, a deadbeat, and on his worst days, a poet. He’s probably the last person on earth you would ever look to for life advice or expect to see in any sort of self-help book.

Which is why he’s the perfect place to start.

Tykästyin kirjaan välittömästi, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan sitä, vaikka yleensä kavahdankin self-help -kirjallisuutta; tästä nimenomaisesta esimerkistä huokuu kuitenkin heti jonkinlainen kieli poskessa -mentaliteetti.

Odotan ja toivon kirjan olevan hauska.

Mutta sitä se itseasiassa oli jo kannellaan – mutsilta hyvä ajoitus lahjoittaa kirja juuri aiemmin tällä viikolla kirjoitetun masispostauksen jälkeen.

Onko kukaan jo sattunut lukemaan tätä? Oikeasti hyvä vai mennäänkö pelkällä bloggarihypellä?

(Mark Mansonilla on kaksi miljoonaa seuraajaa. Kaksi miljoonaa. Mä olen jo nöyrä ja ikuisesti kiitollinen kaikille niille mun arviolta kymmenelletuhannelle. Enkä ehkä haluaisikaan olla ihan noin brändätty.)