Peruin taas (Amir)

Enpä sitten tavannutkaan Amiria lauantaina, vaikka tyyppi oli jo varannut hotellit ja kaikki.

Sain itseni torstai-iltana kiinni siitä, että ajattelin tapaamista vastentahtoisesti. Tajuisin tuolloin myöskin, että en yksinkertaisesti vaan halua harrastaa seksiä Amirin kanssa.

Tämän ajatusvirran seurauksena ymmärsin, että tulen tuskin koskaan haluamaan seksiä Amirin kanssa, ja että roikotan tyyppiä siis – tahattomasti – löysässä hirressä. Toistuvat tapaamisen perumiset, täydellisen innostuksen puuttuminen, mikäli tyypiltä sattuu joskus tulemaan viestiä…

Sanoin Amirille, että ehkä ei ollutkaan hyvä idea jatkaa siitä, mihin puoli vuotta sitten jäätiin; ja etten itseasiassa edes halua enää tavata.

Tämä tuli Amirille ehkä hieman puskista, mutta ihan hyvin tyyppi tilanteen handlasi. Totesi vaan, että harmi, ettei päästä tutustumaan toisiimme paremmin, kiitti rehellisyydestäni ja toivotti kaikkea hyvää jatkossa. 

Amir oli kaikin puolin kiinnostava, hauska ja komeakin. Ainut vaan, että hänellä ei viime aikoina ollut hirveästi aikaa viestitellä, ja huomasin, että tämä radiohiljaisuus oli merkittävä tekijä siinä, miksi aloin saada antipatioita lähestyvästä tapaamisestamme.

Minut pitää hurmata; mutta senkin jälkeen minusta pitää olla kiinnostunut ja minuun pitää ennen kaikkea uhrata aikaa. Ellei tätä tapahdu, en näköjään viehäty tyypistä seksuaalisesti (tai itseasiassa viehätyinhän toki aluksi, mutta viehätys meni ohi kun yhteydenpito laimeni).

Palaan aina takaisin samaan: minulle ei vaan toimi pelkkä seksi vain seksin takia. Olen sitten vaikka mieluummin ilman; edellisestä kerrasta onkin sitten ihan huomaamatta vierähtänyt jo viisi kuukautta.

Eikä edes harmita; oman käden kautta onneen ja virtuaalihetket CC:n kanssa näyttävät toistaiseksi riittävän pitämään lipun korkealla. Nyt seksin puute on oma valinta eikä pakko; ja silloin se ei näköjään vituta läheskään yhtä paljoa.