Ei jännitä, ei paineita.

Ei, en jännitä tapaamista Kitarapojan kanssa juuri ollenkaan. Ei, minua ei häiritse meidän kahdenkymmenen vuoden ikäeromme. Ei, en tunne mitään paineita siitä, että minun kehoni liikkuessani muistuttaa laavalampun hypnoottista vellontaa, kun taas tämä street workoutia harrastava pyykkilautavatsa helmenvalkoisine, täydellisine hammasriveineen luultavasti muistuttaa liikkuessaan lähinnä valpasta pantteria, joka on lihakset jännittyneenä valmistautunut iskuun.

Koska en jännitä yhtään, enkä tunne paineita mistään, niin olen ihan muuten vaan ja pelkästään omaksi ilokseni:

– Uusinut melkein koko lomagarderoobini ja nettishoppaillut ilmavia, söpöjä kesämekkoja.

– Varannut kampaaja-ajan.

– Varannut mani/pedin ja kynsihuollon sekä sormiin että varpaisiin.

– Käynyt säännöllisesti solariumissa, koska uskon, että ruskettunut löllö on parempi kuin mobydick-löllö. (Toissijaisesti tämä estää minua myös palamasta ensimmäisenä päivänä ja näyttämästä loppulomaa keitetyltä hummerilta.)

– Ostanut ihmeitä lupaavia kuorinta-aineita ja seerumeita kasvoille ja yrittänyt epätoivoisesti kuoria naamastani kymmenen vuotta pois.

– Ostanut kallista silmänympärysvoidetta ja harkinnut vakavasti peräpukamavoiteen hankkimista ja sen levittämistä ylähuuleen, jolla rankaisevassa valossa jo näkee Patsymäiset tupakoitsijan vertikaaliviirut. (Enkä edes tiedä, toimiiko tämä vai onko joku urbaanilegenda; jostain vaan lukenut että tämä Hollywood-niksi auttaa myös silmäpusseihin.)

– Vähentänyt hiilihydraattien syömistä radikaalisti, sillä uskon niitten turvottavan.

– Lopettanut viinin lipittämisen eteläeurooppalaisittain, sillä tiedän alkoholin turvottavan ja pöhöttävän. (Noh, viikonloppuna ehkä otan muutaman lasin.)

Hyperventiloisin varmaan paperipussiin vuorokauden ympäri, ellei valppaalla pantterilla olisi myös oma akilleenkantapäänsä. Hän on ihan älyttömän ujo. Mikä minun mielestäni on tietysti vain ihan mielettömän suloista.

Noh, ehkä tämä tästä. *Hamuaa paperipussia*