Höttöhauskaa kesäerotiikkaa
Itse Ansa Tulivaara*) lähestyi minua sähköpostitse kysyen, josko haluaisin lukea hänen uutuuskirjansa Dekolteen kääntöpiiri.
“Romaani on kesäinen, eroottinen ja hauska, mutta kulkee myös syvissä vesissä.”
Juuuuu! Ilman muuta! Tänne vaan!
Muutaman päivän päästä kirja tuli perille, ja ilahduin ekstraa, kun huomasin, että se on kovakantinen. (Minulla on erityinen rakkaussuhde kovakantisiin uusiin kirjoihin, jotka ovat jotenkin niin paljon enemmän majesteettisia kuin lepsut pokkarit. Ja ne tuoksuvatkin usein paremmalta.)
Olin luvannut lukea kirjan niin nopeasti kuin mahdollista, mutta valitettavasti kirja ei mahtunut mukaan Marokon-reissulle (otin sinne vain ääni- ja e-kirjoja) joten palkitsin sillä itseni lomalta palattuani.
Voitelin kehoni aurinkorasvalla, otin siiderituoppiin jääteetä ja jääpaloja ja rojautin kehoni puolivarjoon vastikään hankkimalleni riippumatolle. Kulaus jääteetä, savukkeen sytytys ja kirja auki.
Luin. Koko. Kirjan. Yhdeltä. Istumalta.
Juoni oli mukaansatempaava, genre oli yksi lemppareistani (moderni romantiikka) ja samastuin eritoten Kristaan, joka oli seksuaalisuudessaan vähän samanlainen kuin minä; hieman hedonistinen, rohkea, rempseä ja rajojakin ehkä rikkova. (Sisältä sitten kuitenkin salaa aika herkkä ja tunteikaskin…)
Muistatteko, kun teineinä luitte Reginoita ja SinäMiniä? Oletteko koskaan lukeneet niitä aikuisina? Jep, eihän niitä pysty myötähäpeältään enää lukemaan, mutta silloin nelitoistavuotiaana niihin säästettiin rahaa, ja kun uusi numero ilmestyi, se mentiin parhaan kaverin luokse lukemaan yhdessä auringon lämmittämälle viltille. Oltiin ehkä ostettu paketti Dominokeksejäkin tapahtuman kunniaksi.
Mä haluan melkein sanoa, että Dekolteen Kääntöpiiri on niinkuin ne reginat ja sinäminät, jotka ovat kuitenkin kasvaneet aikuisiksi. Se sama romantiikka, sama jännitys, sama samastuminen tarinan henkilöihin…mutta ei enää farkkushortseissa, neon-t-paidassa ja permanentissa (kasariteini täällä hei!) eikä siinä kainalot kostuttavassa epävarmuudessa, vaan elegantissa kesäisessä kukkamekossa ja nahkasandaaleissa, hiukset itsevarmasti auki ja katseessa kutsua ja viettelyä.
”Epäonnisia rakkaustarinoita, seksuaalisen identiteetin etsintää, väljähtäneitä avioliittoja ja parisuhdeväkivaltaa. Dekolteen kääntöpiiri -romaanin päähenkilöt ovat keskimääräisiä viriilimpiä hahmoja, mutta kamppailevat silti aivan tavallisten arkisten haasteiden parissa. Niistä julmimmat liittyvät ihmissuhteisiin.” (Ote kustantamon sivuilta.)
Tämä ei ole “menkää nyt kaikki ostamaan tää kirja”-postaus. Sen sijaan kehotan käväisemään kustantamon sivuilla – siellä kun on tarjolla maistiaisiksi ja ihan ilmaiseksi muutama kesänovelli, jotka kertovat aika paljon kirjan tyylistä. Lisäksi orastavat novellikirjailijat (paitsi ehkä fiktiivinen Luusalmi) voivat koetella kynsiään novellikilpailussa (ah, näitä oli niissä sinäminissä myös)!
Kesänmakuinen kirja, sitä se oli. Ei ehkä niiden mieleen, jotka lukevat kulmat kurtussa pelkkiä Finlandia- ja Nobelehdokkaiden tekeleitä, mutta semmoinen kirja, jonka lukee mielellään lomalla kylmä siideri käden ulottuvilla. Palanpainikkeeksi suosittelen heinänkorteen pujotettuja metsämansikoita.
—
*) kyseessä on pseudonyymi, jonka takana on kaksi ensinuuhkaisun perusteella aika rempseän oloista naisihmistä: Päivi Artikainen ja Kirsi Haapamatti.