Pettämisestä ja pidättäytymisestä
Meilailtiin Nörttipojan kanssa eilen viikonlopun kuulumisia vaihdellen. Ja sitten:
“Mutta hei, mitä sulle oikeasti kuuluu nyt kulta?”
Menin hieman ymmälleni, kunnes tajusin että Nörttipoika viittasi taannoiseen avautumiseeni epämiellyttävästä seksistä Ykkösmiehen kanssa. Kiirehdin vakuuttelemaan, että hyvin menee, kaikki on bueno, ei mitään hätää, case closed, moving on.
“Joo, uskoisin tuon heti ellen olisi tuntenut sinua enemmän kuin yhden päivän. Olet siinäkin mielessä samanlainen kuin minä, että jäät hautomaan asioita, syytät itseäsi. Kerroit minulle huonosta kokemuksestasi, sen jälkeen vaihdoit nopeasti puheenaihetta, etkä koskaan palannut sulkemaan alkuperäistä keskustelua. Tiedän että pidät hyvin pokkaa, mutta tiedän myös että kova ulkokuoresi on vain teatteria. Joten toistan: mitä sulle oikeasti kuuluu nyt?”
Äääh. Miten se voi lukea minua kuin avointa kirjaa jopa välimatkan päästä?
***
En itseasiassa hirveän mielelläni keskustele Ykkösmiehestäni Nörttipojan kanssa. Kuulostaa ehkä kaksinaismoralistiselta, ehkä naurettavaltakin, mutta olen kakkossuhteeni alusta asti ollut erittäin tarkka siitä, että kunnioitan aviomiestäni. (Eipäs nyt naureta epäuskoisesti siellä!) Tällä tarkoitan sitä, että olen aina pyrkinyt pitämään avioliittoni erossa seksisuhteestani; en ole kertonut miehestäni juuri mitään Nörttipojalle, ja tehnyt selväksi että en itseasiassa halua hänen tietävän liikaa meidän arjestamme. Ja itseasiassa, Epämiellyttävä Seksiavautuminen oli ensimmäinen kerta, kun kerroin jotain negatiivista suhteestamme; ja senkin tein keskittyen omiin tunteisiini ja tuntemuksiini, pyrkien esittämään Ykkösmiehen mahdollisimman neutraalissa valossa.
Minun mielestäni mikään ei olisi hirveämpää kuin saada selville, että rakastamani ihminen puhuisi minusta jatkuvasti paskaa selän takana samalla pettäessään minua fyysisesti. Että nauraisivat minulle yhdessä kiimaisten panokertojensa välissä. Se jos mikä vasta olisi pettämistä.
Tällä logiikalla, siitäkin huolimatta että fyysisesti petän miestäni, en ole koskaan ollut epäkunnioittava häntä kohtaan ollessani Nörttipojan kanssa.
Kuulostaako ristiriitaiselta?
***
Mitä minulle oikeasti kuuluu nyt? Päätimme eilen Ykkösmiehen kanssa pistää suhteemme (ala)päänsärkyä aiheuttavan aspektin väliaikaisesti jäähylle. Tulevan kuukauden aikana on tarkoitus olla harrastamatta seksiä, vaikka siltä tuntuisikin. Läheisyys on tietysti sallittua, kiihottuminenkin. Mutta aiomme välttää yhdyntää. Kiitos tästä ideasta kuuluu (vaki?)lukijoilleni: näin toivomme saavamme ikäänkuin suvantokauden, vailla paineita orgasmeista. Ykkösmies lupasi myös olla masturboimatta, mutta sallii sen minulle.
Kuukauden jälkeen katsotaan sitten uudelleen. Emme ympyröi päivämäärää allakkaan (Ykkösmiehen mukaan siitä tulisi taas “painepäivä”), katsomme vain rauhassa miten tilanne kehittyy, ja yhdymme jos siltä tuntuu.
Tämän päätöksen jälkeen sisälleni laskeutui rauha. Tulevan kuukauden aikana voimme keskittyä nauttimaan toistemme seurasta vailla jatkuvaa hiertämistä seksistä ja siihen liittyvistä mahdollisista epäonnistumisista. Minulle kuuluu nyt oikeasti hyvää.