Työpajafeedbackia #4

Katkeransuloisen (tai no, vain katkeran, heh) Trivial Pursuit – häviöni jälkeen oli aika miettiä ruokailua. Olin jo etukäteen esittänyt Nörttipojalle kaksi päivällisvaihtoehtoa: perusmiedon mutta täyttävän pekoni-herkkusienipastan ja hieman eksoottisemman (ja huomattavasti mausteisemman), joskin yhtälailla täyttävän malesialaisen kanacurryn – kaksi ruokalajia, jotka pystyin valmistamaan jo edellisenä päivänä minimoidakseni keittiössä vietetyn ajan Nörttipojan ollessa paikalla.

Puoliksi odotin Nörttipojan valitsevan ensimmäisen; luonani viime yökyläkerralla nautittu sushi oli Nörttipojan ensimmäinen (joskaan ei kuulemma viimeinen) sushikokemus, joten ajattelin että hän on ruuan suhteen aika perinteistä sorttia. Riemukseni hän kuitenkin valitsi jälkimmäisen.

En säästellyt mausteissa vaan noudatin luottoreseptiäni pilkulleen, myöskin chilin suhteen. Currysta tuli todella autenttista – siis ihanan tulista. Varoittelin Nörttipoikaa etukäteen annoksen tulisuudesta tämän kauhoessa annostaan nuoren miehen ruokahalulla lautaselleen.

“No onhan tämä tosiaan…suht pikanttia. Mutta todella hyvää! Sun pitäis hei mennä johonkin semmoiseen kokkausohjelmaan.”

Nörttipoika santsasikin, mikä meidän perheen perinteen mukaan on (ainut) merkki siitä, että ruoka on todella hyvää; mummu aina huolestui jos vieraat eivät ottaneet lisää – eikö se ollutkaan hyvvää, no minähän se jo tiesinnii että pahhaahan se oli. (Hahaa, keksin muuten juuri nyt miksi minusta kasvoi ylipainoinen tenava: etten pahoittaisi mummun mieltä?)

Harmikseni en tullut ajatelleeksi 8 valkosipulinkynnen mahdollisia tuoksuhaittoja. Röyhtäilimme loppuillan vampyyrinpelotteluhönkäyksiä. Jopa koirat pysyivät kaukana.

Ruuan jälkeen pistin pökköä pesään ja aloittelin puusaunamme lämmitystä. Nörttipoika keksi, että saunan lämpiämistä odotellessamme voisimme vetäytyä makuuhuoneen puolelle “ruokaa sulattelemaan”. Juupa juu. Ehdittiin me varmaan viisi minuuttia köllötellä, ennen kuin vaatteet katosivat ja päädyimme jälleen harrastamaan seksiä. Taivaallista. I-ha-naa. 

Makoillessamme ylälauteilla rapakassa 100 asteen lämpötilassa Nörttipoika huokaisi syvään. “Siis voiko olla täydellisempää päivää: hyvää ruokaa, seksiä, ja aito puusauna.”

Tie miehen sydämeen? Paitsi että eihän mun sen sydämeen kai pitänyt olla menossa.