Joulu Ykkösmiehen kanssa
Kummastipa se joulumieli vaan yllätti tämänkin Rouvasihmisen. Heräsin aamu kuudelta, räpsäytin kuuseen valot ja joulutähtiin kanssa. Etsin radiosta joululauluja soittavan kanavan ja heitin kahvin joukkoon vähän kanelia ja kardemummaa.
Istua kökötän vielä toimistolla; hyvänä puolena se, että Ykkösmies aloitti joululomansa jo maanantaina ja alkaa varmaan paistamaan kinkkua jahka jaksaa kammeta itsensä ylös pahnan pohjilta (sinne ne jäivät kahdestaan köllimään, mieheni ja koirani, kun suukotin hyvästit lähtiessäni sorvin ääreen). Lupasi, että saan käydä valmiiseen joulupöytään, ja että saunakin on jo siinä vaiheessa hyvää vauhtia lämpiämässä.
‘Sun ei tarvitse tänä jouluna huolehtia mistään, minä laitan.’
Ykkösmiestä ei ole siunattu esteettisellä silmällä (paitsi puolisoa valitessa, heh heh), joten odotan innolla, mikä michelintähtiravintolakattaus minua odottaa. Minä sen sijaan olen perfektionisti ja tykkään kattaa ja somistaa sesongin mukaan. Mutta olen luvannut hiljaa itselleni olla arvostelematta, parhaansahan hän kuitenkin yrittää.
Hän ei muuten ole myöskään koskaan elämässään paistanut kinkkua. Onneksi on internet.
Eilen illalla viestiteltiin Nörttipojan kanssa – menin tietysti aikaisemmin nukkumaan, kun piti herätä töihin. Viestit kävivät hyvinkin levottomiksi ja sisälsivät eksplisiittiistä kuvamateriaalia Nörttipojan puolelta. Todistusaineisto kertoi, että hän kaipaa minua ihan yhtä paljon kuin minä häntä. Paremman puutteessa siis oman käden kautta onneen, molemmat. Ei yllättäen tuntunut ihan yhtä hyvältä kuin live-sessio, mutta parempi kuin ei mitään.
Joululoman aikana ei varmaan tule paljoa viestiteltyä; olen luultavasti Ykkösmiehen kanssa vuorokauden ympäri joka päivä. Sitäpaitsi en oikeastaan halua ajatella Nörttipoikaa (liikaa) kun olen Ykkösmiehen kanssa; en halua ikävöidä toista ollessani toisen kanssa. Siinä vaiheessa, kun alan toisen kanssa ollessani kaivata toisen seuraan, on jotain kiehunut pahasti yli tunnekattilassani; siinä vaiheessa peli alkaa olla menetetty ja jutut taputeltu.
Toivonkin, että nyt, pitkän joululoman aikana, Ykkösmies destressaantuu, rauhoittuu, lepää hyvin. Ja alkaa taas haluta minua. Toivon, että seuraava postaukseni ensi vuonna saa käsitellä (hyvää) avioseksiä.
Tämä(kin?) blogi vetäytyy nyt toiveikkaasti joululomalle. Toivottavasti tavataan taas ensi vuonna.
Erittäin rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta – hemmotelkaa kumppaneitanne!
Aivan järkyttävän kälynen kuvituskuva – alkaako nyt aueta, miksi edelleen pöllin kaikki kuvat netistä? :D Parempaa en aamukiireiltäni onnistunut räppäisemään. Mutta näkyyhän tuossa nuo olohuoneen ikkunoitten tähdet kuitenkin.