Joululomabriiffaus
Lähes kahden viikon joululoma hurahti ohi kuin viimeinen bussi ryyppyillan päätteeksi; melkein ehdin kyytiin, mutta päädyin katselemaan perävaloja kiroillen kuin merimies.
Ykkösmies oli tsempannut ja todellakin kattanut maittavan jouluaterian Työn Orjalle jouluaattona; oli jopa soveltanut kokkausohjelmista opittuja asettelutaitoja: minun kalalautasellani lepäsi taitavasti aseteltuja lohenpaloja, katkarapuja ja mätiä strategisesti plaseerattuna niin, että en melkein rohjennut syödä niitä. Melkein. Valokuvaahan en tietenkään tajunnut ottaa ennen kuin olin kauhonut puolet asetelmasta parempiin suihin. Ruokajuomaksi oli shampanjaa ja pääruuan kanssa punaviiniä, jälkiruuaksi vielä jalkahienhajuisia juustoja ja portviiniä. Kylläpä kelpasi.
Ensimmäinen viikko menikin sitten kummastellessa sitä, että ei ole pakko ellei halua. Ei tehty oikeastaan yhtään mitään. Säätkään eivät suosineet joten lähinnä zombailimme sohvalla katsellen huonoja leffoja. Paitsi mitä nyt Tapanina kävimme syömässä kuuden ruokalajin illallisen viineineen paikallisessa vähän hienommassa ravintolassa (so. valkoiset pöytäliinat ja kir royal aperitiiviksi). Oli ihan hulppea reissu.
Toisella viikolla sitten löysimme itsestämme Aktiivisen Reippailijan ja kävimme jopa paristi metsäretkillä innokkaan nuoren koiramme kanssa. Kavereita kävi kylässä, me kävimme kylässä. Uudenvuoden juhlinnat perinteisesti naapureitten kanssa (oli tylsää – jopa siinä määrin että edes perinteistä tammikuun ekapäivän kankkusta ei ollut).
Ja ennen kuin tajusinkaan, oli sunnuntai-ilta, viimeinen lomapäivä ja jumitimme saunan jälkeen sohvalla katsellen jotain typerää sarjaa.
Seksiä ei ollut, vaikka Ykkösmies vähän sen suuntaista oli lupaillutkin. Koko loma jotenkin hurahti ohi ilman, että siitä ehti nauttia. Ahdisti odottaa koko ajan että mies tekisi aloitteen – ja joka ilta sapetti suunnattomasti kun sitä ei kuulunutkaan. Kun oli koko ajan ollut jotenkin semisti himokas, ihan vaan siltä varalta että viisari värähtäisi.
Loman viimeisenä perjantaina olikin sitten käydä köpelösti, eikä vähiten johtuen siitä, että olin ko. iltana ollut valmiustilassa jo reilun viikon. Naapurin nuorempi poika (josta siis postailin jo täällä) tuli iltaa istumaan, kuten niin monesti ennenkin. Olin onnistunut koko joululoman ajan “ottamaan eurooppalaisittain” (ja itseasiassa jo piiiiitkän aikaa ennen joululomaakin; jopa niin etten edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut krapula) mutta kyseisenä perjantaina mopo lähti käsistä, meillä kaikilla. Tuhdin tujuttelusession jälkeen Ykkösmies ilmoitti pikkutunneilla, että lähtee nyt nukkumaan, ja jätti minut kahden pojan kanssa.
Virhe.
Poika teki meille uudet drinkit (jotain mojito-johdannaista), selvitteli aikansa kurkkuaan, katsoi arasti silmiin ja aloitti:
“Mä mietin vieläkin sitä mitä meidän välillä tapahtui sillon kolme vuotta sitten, itseasiassa joka kerta kun nähdään.”
Vedin mintut väärään kurkkuun ja yskin niitä suunnattoman epäeroottisesti nenän kautta ulos. Poika ei tästä häkeltynyt, vaan jatkoi päättäväisesti:
“Että niinku joka kerta kun nähdään niin haluan sua.”
Poika kiersi pöydän ympäri, tuli (aivan liian) lähelle istumaan, otti kädestä kiinni ja veti sen jalkoväliinsä, kupersi käteni farkkujensa kivikovaan kohoumaan, ei uskaltanut enää katsoa silmiin.
Siinä sitten istuin kulahtaneessa Slayer-hupparissani mojitot nenässä aviomiehen nukkuessa seinän takana 23-vuotiaan naapurin pojan innokas penis kädessäni, tajusin olevani äärimmäisen kiihottuneessa tilassa ja ihmettelin että mitä helvettiä nyt tapahtui. Havahduin kun pojan huulet hapuilivat omiani.
Ja peräännyin. Jolloin poikakin ikäänkuin havahtui ja pyysi häkeltyneenä anteeksi.
Loppuilta/aamu menikin sitten lievästi sanottuna hieman vaivaantuneissa merkeissä.