Takinkääntö eli Tyttöjen Ilta

Opin viime viikonloppuna kaksi asiaa:

  1. Minulle on sattunut todella huono tuuri, mitä tulee (nykyisiin) naispuolisiin kollegoihini.
  2. Tyttöjen illat on tosi jees!

Bloggasin jokin aika sitten suu vaahdossa täällä, miten naiset ovat tylsiä ja miehet ovat übersupercooleja. Ja miten tyttöjen illat käsittelevät lähinnä askartelu-paskartelua jossain vetoisessa liiterissä lärvit myrkynnieltyinä; boooo-ring!

Voi pojat tytöt kuinka väärässä olinkaan. Kävi ilmi, että kyseinen vaahtoaminen olisi tullut rajata käsittelemään vain minun (nykyisiä) naispuolisia kollegojani; ja että maailmassa on tosiaan naisia, joiden kanssa voi pitää kunnolla hauskaa. Go figure.

Minut kutsuttiin jokin aika sitten viettämään tyttöjen iltaa muutaman entisen kollegani kanssa; näpsäköitä kolmekymppisiä naisia; osa naimisissa, osa (jälleen) sinkkuja. En ollut pitänyt ko. leideihin mitään yhteyttä muutamaa satunnaista Facebook-tykkäystä lukuunottamatta, enkä oikein siis osannut etukäteen ajatella, mitä ilta toisi tullessaan. Päätin kuitenkin hyväksyä kutsun.

Tunnelma oli katossa heti alkumetreistä lähtien. Söimme nyyttäriperiaatteella koottua menua, viini virtasi ja nauru helskäsi. Morkkasimme ex-poikaystäviä, puhuimme nettideittailusta. Nauroimme kyyneleet silmissä kun yksi seurueen jäsenistä kertoi online-kokemuksistaan; muistutti kuulemma South Parkin ‘Chat Roulette’ –episodia:

http://www.youtube.com/watch?v=cWEWCWljaBU

Opin myös uusia asioita entisistä työkavereistani. Kuka olisi esimerkiksi uskonut, että porukan nuorin, päällepäin niin kovin ujon oloinen, olikin tuoreen avioeronsa myötä uskaltautunut kokeilemaan uusia juttuja seksin saralla kyllästyttyään kerran puolessa vuodessa tapahtuvaan lähetyssaarnaajaan lauantaisaunan jälkeen pimeässä peiton alla; ja oli vapautunut seksuaalisesti löydettyään itsestään sataprosenttisen alistujan ja suuren BDSM*)-fanin!

Minä hykertelin mielessäni, kun muutaman viinin jälkeen nainen kertoi hyvinkin graafisesti viimeisestä alistusseikkailustaan netissä tavatun tanskalaisen miehen luona; oli kuulemma viettänyt viikon sidottuna, piiskattuna ja hyvinkin tyydytettynä. In your face, E.L. James! Näytti jopa valokuviakin, joissa tämä reippaasti XL-kokoinen nainen poseerasi tuhmasti PVC-asuissa, stay-upeissa ja stiletoissa, ylpeänä omasta kehostaan, omasta seksuaalisuudestaan, huokuen onnea jokaisella solullaan. Tämä siis sen jälkeen, kun neljän vuoden avioliitto kariutuessaan oli jättänyt jälkeensä itsestään joka tasolla epävarman nuoren naisen; rikkinäisen, surullisen, yksinäisen, loukatun ilman pienintäkään omanarvontunnon ripettä.

Teki mieli heittää serpentiiniä ilmaan ja puhaltaa vappupilliin. Olin niin onnellinen tämän naisen puolesta. You go girl!

Baarissa meno senkuin parani. Olimme kuin lauma ensi kertaa kevätlaitumelle päästettyjä nautoja (heh). Tilasimme pöydän täyteen drinkkejä ja shotteja, tanssimme Ke$han Timberin tahtiin (siinä meni katu-uskottavuus, mutta enpä jäänyt siinä hetkessä kaipaamaan), nauroimme meitä iskemään tuleville miehille ja kieltäydyimme kauniisti tarjotuista drinkeistä; tämä oli tyttöjen ilta, emme tarvinneet miesten huomiota. Ja totta kai otimme känni-selfieitä, mitenkäs muutenkaan.

Ja tietysti sorruin myös kännitekstailuun. Jossain vaiheessa iltaa oli mielestäni hyvä idea ottaa selfie istuessani pöntöllä. Kuvassa katson kieroon kieli poskella ja näytän…noh, vähemmän hemaisevalta. Päätin sitten lähettää sen Nörttipojalle, joka melkein laski alleen nähdessään kuvan.

Taksi vei kotiin juuri ja juuri ennen neljää aamulla. Onnistuin kuitenkin ottamaan jotakuinkin sivistyneesti, sillä heräsin virkeänä jo ennen kymmentä ja tein sunnuntaiaamun syntiä valmistamalla tuhdin English Breakfastin (dieettiäni uhmaten). No, näytti se vaaka silti tänä aamuna kaksi kiloa vähemmän kuin viime maanantaina.

english_breakfast.jpg

Breakfast of champions? 

P.S. Seuraava tyttöjen ilta on jo suunnitteilla. Tästä tehdään kuulkaa perinne! 

——-

*) Bondage and discipline, sadism and masochism. 

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.