Älä laihduta 6.5.2016

Tänään on virallisesti Älä laihduta –päivä!

Asialla on Syömishäiriöliitto jäsenyhdistyksineen, ja päivän tarkoituksena ravistella vanhoja, laihduttamiseen ja painoon liittyviä kompulsioita. (Kiteytettynä tämän vuoden teemasta ja Älä laihduta -päivän teeseistä myös Ninan blogissa, josta tämän bongasinkin – käväiskääpä lukemassa!)

Minulla on aina ollut hankaluuksia kehoni kanssa. Olen oikeastaan koko ikäni ollut ylipainoinen – joskus enemmän ja joskus vähemmän – ja olen varmasti kokeillut kaikkia mahdollisia dieettejä ja laihdutuskuureja. Näistä kaikista muistan lähinnä jatkuvan päänsäryn, näläntunteen ja huimauksen; yksi mikälie sairaaladieetti herätti minussa jopa jonkun epäspesifisen kurkkutulehduksen (juuei sitä toista epäspesifistä tulehdusta haha), josta edes lääkäri ei tiennyt, mikä se oli. 

Lääkärin ensimmäinen neuvo minulle kuitenkin oli: nyt lopetat heti tuon kummallisen pinaattimunadieetin, ja alat syödä kuten oikea ihminen.

Tänään olen oikeasti sinut itseni ja kehoni kanssa. Päätin reilut kaksi vuotta takaperin nimittäin, etten enää ikinä laihduta/ala laihdutuskuurille – viimeinen tietoinen painonpudotukseni oli kymmenen kiloa kymmenessä viikossa ennen Aussie Blog Awardseja vuonna 2014. Olen aikuisikäni aikana painanut kaikkea väliltä 66 – 109 kiloa, joten ikuinen painon kanssa jojottaminen on tuttua.

Päätin lopettaa itseni rankaisemisen, pakonomaisen syömisten vahtimisen, kaikesta hyvästä kieltäytymisen ja itseensä pettymisen, kun vaaka ei näyttänytkään odotettua pudotusta, vaikka kuinka oli tehnyt parhaansa ja järsinyt selleriä synttäreillä kun toiset herkuttelivat kermakakulla.

Päätin luopua siitä mentaliteetista, että jokainen suupala on ensin ansaittava liikunnalla. Ja siitä maanisesta vaa’alla käymisestä joka aamu samaan aikaan aamupissan jälkeen ja alasti, uloshengittäen. Päätin lopettaa jatkuvan kärsimisen sen takia, etten ollut niinsanotusti mallinmittainen, ja siksi en kyllin hyvä tai kelpo ihminen.   

Päätin yksinkertaisesti lopettaa syömisen kautta tapahtuvan painonhallinnan kausiluontoisuuden ja tehokuurimaisuuden, ja sen sijaan muuttaa pysyvästi ruokatottumuksiani (tästä lisää täällä – käytän termiä dieetti, mutta varmaan vain siksi, että tuolloin en vielä tiennyt, että aion jatkaa samalla linjalla).

Nykyään, sen sijaan, että rankaisisin itseäni tehodieeteillä, syön kokonaisvaltaisesti hyvin ja terveellisesti – ja oikeilla annoskooilla, näkemättä nälkää. En pelkää välillä herkutella vaikkapa noutopizzalla, sillä elämästä on myös nautittava; tärkeintä on ottaa se terveellinen ruoka itseisarvoksi, josta sitten poiketaan herkuttelemaan sen sijaan, että mässäilisi pääsääntöisesti vain rangaistaakseen itseään joillain hemmetin itudieeteillä.

Kyllä – olen edelleenkin ylipainoinen. Mutta painoni ei ole näinä yli kahtena vuotena heilahdellut kahta kiloa enempää suuntaan tahi toiseen.  Ehkä joskus tulee tarve pudottaa lisää kiloja; ehkä teen sen lisäämällä liikuntaa – tai ehkä koko tarvetta ei tulekaan.

Mutta yksi asia on varma: laihdutuskuurille en enää ala. En ikinä.