Avoin suhde?

Pohdiskelimme mieheni kanssa viime viikonloppuna avoimen suhteen mahdollisuutta.

Kaikki lähti siitä kun avasin taas sanaisen arkkuni huomauttaakseni siipalleni, että parempiakin aikoja on suhteessamme seksin saralla nähty. Jälleen kerran toin julki, että haluan ja tarvitsen enemmän kuin mitä tällä hetkellä saan; että seksi on minulle tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointiani (ja kyllä se niin onkin – hieman nolottaa myöntää mutta “saamattomat” kaudet saivat pinnan kireälle ja koko elämästä tuli jotenkin hailakkaa).

En sitten tiedä olenko jotenkin outo; onhan paljon ihmisiä jotka “tulevat toimeen” pitkiäkin aikoja ilman seksiä, eikä se heidän elämäänsä juurikaan heilauta? Läheisyyttä saan kyllä kotonakin, pikku suukkoja; joskin rutiininomaisia. Silloin tällöin sivulauseenomaisia helliä kosketuksia. Hartiahierontaa jos näytän jumittuneelta Excelhelvettipäivän jälkeen. Mutta sitä erilaista läheisyyttä joka tekee hulluksi, saa silmät pyörimään päässä ja pulssin kiihtymään, sitä tulee edelleen liian harvoin. Kuitenkin joskus, viime kuussakin kerran.

Mutta mieheni tietää että kaipaan enemmän.

“Kyllä minunkin joskus tekee mieli mutta sitten se aloitteen tekeminen vain jotenkin jää.”

Miehellä siis on joskus haluja. Mutta onko pitkäkestoisia (so. yli kymmenen vuoden) suhteita, joissa seksielämä on vielä yhtä huumaannuttavaa kuin suhteen alkumetreillä,  ylipäätään edes olemassa? Eikö ole niin, ettei kukaan oikein tahtoisi jaksaa syödä samaa ruokaa joka päivä, olkoonkin se sitten vaikka argentiinalainen kuukauden riiputettu entrecôte Weber-grillistä? (Ja onhan niin, että tässä neljänkympin korvilla sitä on kukin enemmän tai vähemmän riiputettu, huoh…) Että vaikka sitten maksalaatikkoa (hih) välillä vaihtelun vuoksi?

Pohdiskelimme siis avoimen suhteen mahdollisuutta. Mutta hyllytimme ajatuksen saman tien miehen perustelujen tukemana:

“Olisiko sitten niin, että se veisi meidän yhteistä aikaa pois? Että emme olisikaan yhdessä illalla kotona kun toisella on seksitreffit sovittuna?”

Niinpä – ei tuokaan ihan optimaalilta ratkaisulta kuulosta…

Puhuimme myös parisuhteemme muista aspekteista ja molemmat olivat vahvasti sitä mieltä, että tämä on se suhde jossa haluaa olla koko loppuelämänsä. Rakastamme toisiamme, ja jos seksi ei kotona maistu, niin…niin sitten sitä voisi saada hakea muualta. Kumpikin halutessaan siis. Näistä ruokalistan ohi syönneistä vaan ei välttämättä tarvitse kotona jälkeenpäin huudella.

Eli tavallaan kai, nyt saamme molemmat luvan kanssa pettää, kunhan se öööhh…tapahtuu salassa (eikä vähennä aikaamme yhdessä)?

No tämähän meni loogiseksi.