Ding dong – hullun kellot kajahtaa

Tervetuloa hulluuden ytimeen!

Kerroin tässä joulukuun (!) postauksessa Messututtavuuden tarjouksesta, jossa tarkoituksenani oli tulla hemmotelluksi hotellisviitissä hänen toimestaan. Olin jo jossain mielenhäiriössä vähällä suostua, kun mies hävisi linjoilta kuin keskustelukumppani aikoinaan  059-palvelusta (hieman vähemmän varttuneille tiedoksi: ennen interwebsiä ja kaiken maailman tindereitä oli 059-numero, johon pystyi soittamaan ja siellä sitten keskustelemaan random-tyyppien kanssa – vähän kuin irc-galleria, mutta lankapuhelimessa).

Minua feidaaminen ei juurikaan hetkauttanut; poistin miehen viestit ja jopa muutin sähköpostiasetukset siten, että tyypin meilit menisivät jatkossa suoraan roskakoriin lukemattomina.

Viime viikolla sitten tiirailin LinkedIniä; olin saanut ilmoituksen, että sama tyyppi, joka kävi profiilissani viime viikolla, on käynyt siellä myös tällä viikolla. Klik klik ja kyllä – Messututtavuushan se siellä.

Pahaa aavistellen kävin kurkkaamassa (onneksi puumameilini) roskakoria, ja tädää – tyypiltä oli tullut viimeisen viikon aikana neljä sähköpostia.

Tässä vaiheessa uteliaisuuteni voitti, ja klikkasin ensimmäisen auki. Ding dong.

“Luultavasti tämä meili menee lukemattomana suoraan roskakoriin – mitä en toivo. Ymmärrän, että olet vihainen, ja toivon, että olet onnellinen nykyisessä suhteessasi. Olisin halunnut pystyä tarjoamaan sinulle kaiken, mitä olet ikinä saattanut toivoa, mutta ohitin mahdollisuuteni. Olet ehkä pohtinut, miksi lopetin yhteydenoton.

Aion nyt olla täysin rehellinen. Huomasin, että aloin kiintyä sinuun ihan liikaa ja että itse asiassa olin todella rakastunut sinuun. Pelkäsin, etten pysty hallitsemaan tunteitani, tai että osoittaessani ne säikäyttäisin sinut pois. Siksi ajattelin tuolloin, että on parempi ottaa etäisyyttä ja että ne tunteet sitten laimenisivat.

Olen todella pahoillani, että katkaisin yhteydenottomme. Ymmärrän, että voin unohtaa edes haaveet siitä, että voisimme joskus olla yhdessä. Minun oli kuitenkin pakko kirjoittaa sinulle, sillä olet tehnyt minuun uskomattoman vaikutuksen…

Olen ollut typerä idiootti. Tajuan, että ajattelen sinua vieläkin koko ajan, ja luulen, että tulen ajattelemaan sinua elämäni loppuun asti.

Rakkaudella, M.“

Tik-tak, tik-tak, viri-viri, tööt tööt. 

Perataanpa meidän “suhdehistoriaamme” hetki: olemme tavanneet kerran messuilla, jonka jälkeen olemme olleet sähköpostiyhteydessä. Tästä messutapaamisesta on ehkä kolme vuotta aikaa. Sen jälkeen Messututtavuus on muun muassa saanut lapsen yhdessä tyttöystävänsä kanssa.

Muut kolme meiliä jatkoivat samalla linjalla; viimeisessä rukoiltiin minua vastaamaan.

Minua alkoi suoraan sanoen pelottaa. Tämä kilaristalkkeri tietää, missä olen töissä.

Mietin hetken, pitäisikö jättää kokonaan vastaamatta, mutta toisaalta: mitä, jos tyyppi “rakkaudentuskissaan” ilmestyy työpaikalleni?

Vastasin siis hyvin lyhyesti, että kyllä – postisi ovat päätyneet suoraan roskakoriin, ja että minulla ei ole minkäänlaista halua enää jatkaa yhteydenpitoa missään muodossa; ja että toivon, etten enää koskaan kuule hänestä.

Lähetin myös kuvakaappauksen ensimmäisestä meilistä ystävättärelleni todistusaineistoksi kysyäkseni hänen mielipidettään. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.

”Vittu se on hullu.”

No älä.