Hänen ensimmäinen kertansa
Kaipaan Marokon ja Kitarapojan lämpöön.
Kaipaan niin kovasti, että rintaa puristaa ja sydämeen koskee.
Ei haitannut, että lämpötila kipusi päivällä neljäänkymmeneen asteeseen varjossa, ja laski yön pikkutunneilla vain vähän reilun kymmenen astetta. Ei haitannut, vaikka ei ollut edes ilmastointia ja toinen halusi nukkua lusikassa kaikesta hikoilusta ja nihkeydestä huolimatta. Ei haitannut, että huoneen suihku-vessayhdistelmä oli erotettu muusta huoneesta vain verholla.
Kahden enemmän tai vähemmän siveellisesti nukutun yön jälkeen Kitarapoika ehdotti, että meidän tulisi ehkä hankkia kondomeja. Kävimme kolmessa apteekissa (tai minä kävin, Kitarapoika odotti ujona autossa) ennen kuin tärppäsi. Tiedän nyt, että kondomit ovat ranskaksi préservatifs, ja että Marokosta saa sekä tavallisia että makuversioita.
Tyyni ja kuuma Marokon yö. Istumme terassilla majoituspaikan ainoina asiakkaina, omistajat ovat jo vetäytyneet omalle puolelleen. On pimeää; ei kaupungin valoja, vain joen loputon solina ja sammakkojen kurnutus. Taivas täynnä tähtiä, täysikuu luo kelmeää valoaan jostain vuoren takaa. Täydellinen setup.
Kitarapoika on vetänyt minut syliinsä ja soittaa kaiuttimesta hiljaisella Pink Floydia. Hänen huulensa ovat kiinni niskassani juuri korvani alapuolella, ja hän kuiskailee laulun sanoja; jokainen plosiivi saa mielihyvän väreet juoksemaan ympäri kehoani.
Hän sivelee kädellään kevyesti kaulaani musiikin tahtiin, välillä käsi eksyy alemmaksi dekolteeseeni, mutta vain hetkeksi; se käy siellä kuin kiusoittelemassa vain palatakseen kaulalleni ja rintakehälleni. En tiedä voihkisinko turhautumisesta vai kehräisinkö mielihyvästä – kosketus tuntuu ihan uskomattoman eroottiselta; melkein sekoan hyvänolon tunteesta. Kappale tuntuu kestävän loputtomiin; toivon, että se kestäisikin.
Hän ottaa toisella kädellään kiinni ranteestani ja siirtää käteni julkeasti jalkoväliinsä hyväilemään. Olen suunnattoman hämmästynyt ja kiihotun entisestään hänen aloitteellisuudestaan ja rohkeudestaan; hän on perusluonteeltaan hiljainen ja ujo – olin odottanut että joutuisin ottamaan itse ohjat käsiini hänen ensimmäisellä kerrallaan. (Toisaalta taas olin sanonut, että aloitteen tulee tulla häneltä – etten halua painostaa häntä mihinkään, mihin hän ei ole valmis. Kaikesta päätellen hän oli nyt enemmänkin kuin valmis.)
Biisi loppuu, Kitarapoika suutelee niskaani ja mumisee jonnekin niskakuoppaani, että mennään sisälle. Minua ei tarvitse käskeä kahdesti; kiirehdimme huoneeseemme.
Sängyllä suutelemme kiireettömästi, hyväilemme toisiamme lisää. Kitarapoika aloittaa huulillaan matkansa solisluultani ja päätyy jonnekin navan seudulle; sitten hän yhtäkkiä pysähtyy ja nousee polvilleen istumaan virnistäen hämillisesti.
“I don’t really know what I should do next!”
Naurahdan ja ehdotan, että josko otettaisiin ne vähätkin vaatteet pois, ja katseltaisiin sitten, mitä tapahtuu. Että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa ja sitä rataa. (In Finland we have this saying…haha.)
Kohta tappelenkin kärsimättömästi kondomikääreen kanssa; se ei aukea sillä tavalla helposti ja sulavalla liikkeellä kuin mihin olen tottunut, vaan pikemminkin revin siitä hampaillani millin kokoisia paloja kerrallaan. Kitarapoika nauraa kärsimättömyydelleni, mutta keskeyttää vetääkseen syvään henkeä, kun rullaan vihdoin preservatiivin paikalleen.
Keskityn Kitarapojan nautintoon; onhan tämä hänen ensimmäinen kertansa. Huomaan, että hän pitkittää tarkoituksella; pysähtyy välillä, vetäytyy poiskin. Hän on hieman kömpelö ja satuttaa vähän, sillä työntää helposti liian syvälle. En kuitenkaan halua pyytää häntä ottamaan rauhallisemmin ja työntymään vähemmän syvälle, kipu on vähäistä ja nautinnollistakin. En halua, että hän joutuu tekemään kompromisseja omasta nautinnostaan ensimmäisellä kerrallaan.
En tiedä, kauanko olemme rakastelleet. Lakana allani on yhtenä nahkeana myttynä, hiukseni ovat liimautuneet kiinni päänahkaani hiestä niin märkinä kuin olisin juuri tullut suihkusta. Kitarapojan pitkähköt mustat hiukset ovat kihartuneet kosteudesta ja sojottavat jokaiseen ilmansuuntaan; hänen ylähuulellaan maistuu suolainen hiki ja hänen vatsalihaksensa kiiltelevät. Lopulta hän ei enää pysty pidättelemään ja laukeaa erittäin verbaalisesti (!!!); hänen monologinsa kestää kauan eikä siinä ole päätä eikä häntää. Erotan muutaman kirosanan, pari nyyhkäisyä ja lukuisia darijankielisiä sanoja, joiden merkitystä en tiedä.
Hän lysähtää päälleni ja nauraa kaulakuoppaani pehmeästi, minä yhdyn hänen nauruunsa. Hän on lähes hysteerinen, höpöttelee päättömiä.
“I feel weird! Is it normal that I feel this weird? I feel all bubbly inside! Oh my god I have so much energy! Do you want to go out? What did I just say? How can you feel soooo good? Why didn’t we do this earlier? Did I tell you how much I love you? I feel a bit dizzy! I feel like I’m drunk! I want to do push-ups! Feel my heart! Is it supposed to be this fast? I love you soooo much!!”
Kitarapojan hieman rauhoituttua, annettuani puolivillaisen selityksen rakastelun tuottamien mielihyvähormonien jälkivaikutuksesta, päätämme siirtyä ulos “vilvoittelemaan”.
Joudun huutamaan Kitarapojan ovelta takaisin ja kehottamaan häntä laittamaan edes alushousut jalkaan ensin. Aika hyvin tyypiltä, joka ei ennen tätä iltaa ole häveliäisyyssyistä suostunut menemään ulos edes shortseissa. Sytytän savukkeen ja yllätyksekseni Kitarapoika nappaa sen sormistani ja vetää siitä pitkän henkosen. “A night of first times”, hän virnistää ja antaa tupakan yskien takaisin, laskee päänsä syliini ja halaa minua. Minä silitän hänen yhä kosteita hiuksiaan ja tukehdun onnellisuuteeni.
Kotiin palattuani laitan ensi töikseni Taiteilijalle viestin, etten enää halua tavata. En vaan pysty. En enää Kitarapojan jälkeen. En ehkä halua enää koskaan, ikinä, milloinkaan ketään muuta.