Hirvee paniikki ja kauhee kiire

Olen jotenkin niin jämähtänyt itse muodostamaani tapaan postata jotain kolme kertaa viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, että olen ähissyt ja kipuillut jo eilisillasta asti sitä, etten kyennyt tekemään postausta tälle päivälle (tätähän ei vissiin lasketa).

Syynä yllättävälle postauslaiskuudelleni on se kaikkien tekosyitten äiti: tällä hetkellä on ihan liian kiire.

Töissä on kiire; vietin muun muassa koko eilisen asiakaskäynnillä. Itse käynti kesti parisen tuntia + lounaat päälle, mutta ajomatkoihin menikin sitten yhteensä viitisen tuntia. Mutta hyvä käynti oli, ehdin jopa bonuksena ihastuakin vienosti yhteen asiakkaaseeni (vihreät silmät, tummat hiukset, nuori ja PARTA, uuuuh <3). Tietysti salaa. 

Työkiireitten lisäksi yksityiselämässäni on parhaillaan käynnissä melkoinen myllerrys, joka ei tosin liity minuun ja Ykkösmieheen tahi rakastajiini mitenkään. Onpahan vaan asia, joka nyt hetken verran vie minulta melkoisesti mehuja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin; vaikka töissä olisikin aikaa kirjoittaa, takki on tällä hetkellä sen verran tyhjä, että kirjoittamisesta ei oikein tahdo tulla mitään. 

Lisävinkumisena mainittakoon, että jouduimme Logistiikkapomon kanssa perumaan tälle kuukaudelle suunnitellun tapaamisen sekä minun yllä mainittujen, että hänen työkiireittensä takia. Näemme toisiamme seuraavan kerran siis vasta ensi vuonna, eikä aikaa viestittelyllekään oikein tahdo jäädä. Yhyy. 

Jouluakin pitäisi laittaa – en ole saanut aikaiseksi edes joulutähtien laittamista ikkunaan, muusta koristelusta puhumattakaan. Mutta kun ei jaksa, ei ehdi, ei kykene. 

Jotenkin kamalan kuluttavaa tämä joulunalusaika. Olisipa jo 2016.