Ihanat menkat!
No itseasiassa – ei niissä menkoissa itsessään oikeasti mitään kovin ihanaa ollut. Johtuen varmaan puolen vuoden pillereiden putkeen syönnistä, menkat olivat itseasiassa jo itsessään suoraan helvetin porteilta (yleensä ovat olleet hämmästyttävän kivuttomat); ja kun yhtälöön lisätään kuukautisten kanssa samana päivänä alkanut syysflunssa, ei minusta ollut muuhun kuin mouruamaan surkeasti vilttien keskeltä tukka joka ilmansuuntaan harottaen ja silmät kengurunpusseina mummoalkkareihin ja maksiterveyssiteisiin sonnustautuneena.
Päähän koski, alavatsaa kramppasi jopa niin että heräsin kesken unien; silmät olivat valonarat ja kuume sai ne vetisiksi. Nenä vuosi kuin Niagara (eikä muuten ollut ainoa osa kehosta, mikä vuosi sillä tavalla – TMI) ja kurkussa oli aavikollinen kaktuksia.
Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista – sain lievennettyä sekä flunssaa että kuukautiskipuja samoilla särkylääkkeillä, enkä ollut poissa kierroksesta kuin yhteensä neljä päivää. Vähän huonommalla ajoituksella olisin tuplannut sekä voimattomat päivät, että kipulääkkeiden määrän; eipä silti että tämä huomio kauheasti tuskaani lievitti yrittäessäni päättää, mihin kehon osaan sattuu eniten.
Kirjoja ei voinut lukea (silmien vetisyys ja päänsärky), televisiota ei voinut katsoa (valonarkuus ja päänsärky). Onneksi oli äänikirjat, joita tosin jouduin jatkuvasti kelaamaan takaisin, kun olin taas kerran nukahtanut kuumeeseeni kesken kuuntelun; ilmeisesti assosion vieläkin äitini lukemien iltasatujen vuoksi kirjojen kuuntelun akuuttiin nukahtamisen tarpeeseen.
Miksi siis ihanat menkat ilman sarkasmia?
Koska Ykkösmies kävi lauantaina puolestani ruokakaupassa, ja toi yllätyksenä ämpärillisen (no okei, puolen litran purkin) mielestäni maailman parasta (ja yllättäen myös kaupan kalleinta) suklaajäätelöä! Etsi minut vällyjen keskeltä, tökkäsi purkin ja lusikan käteeni.
”Jospa tämä helpottaisi kulta.”
Tiedä oliko se se jäätelö vai Ykkösmiehen pieni mutta sitäkin huomaavaisempi ele, mutta kyllä se helpottikin. Ainakin sen aikaa kun lusikoin.
